ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut    
Kritiikin valokeila • 35/2002


Henkevää kamarimusisointia

Gambayhtye The Spirit on Gambo
 
Lahden Ahtialan seurakuntakeskuksessa
20.10.2002

  • John Ward - Orlando Gibbons - William Byrd - Henry Purcell - Willam Lawes - Thomas Tomkins - Christopher Tye



 

Henry Purcell
Tuntemattoman taiteilijan maalaus
National Portrait Gallery

V anhat englantilaiset säveltäjämestarit olivat kunniassaan sunnuntai-iltana Ahtialan seurakuntakeskuksessa. Gambayhtye The Spirit of Gambo tarjoili kerrassaan nautinnollista kuultavaa vuosisatojen takaa.
Seitsemän eri säveltäjän teoksista rakennettu ohjelmakokonaisuus muodosti mainion läpileikkauksen saarivaltakunnassa 1500- ja 1600-luvulla sävelletystä musiikista. Samalla se oli mitä vakuuttavin todiste tämän musiikin korkeasta tasosta.
Yhtyeen kaikki viisi gambistia kuuluvat nimekkäimpien ja kokeneimpien vanhan musiikin taitajiemme joukkoon. Ja sen myös kuuli heidän soitostaan. Musisointi sujui alati kiitettävän hallitusti ja yksimielisesti, tulkinta hurmasi luontevalla musikaalisuudellaan ja henkevyydellään.
Eikä periodisoittimia usein vaivaavasta äänen kireydestä ollut tietoakaan, vaan sointi ihastutti sävykkyydellään. Erityisen kiitoksen yhtye ansaitsee sointupuhtaudesta, joka usein suorastaan hiveli korvaa.
Konsertin kaikki sävellykset olivat kamarimusiikkia puhtaimmassa mahdollisessa muodossaan. Toisin sanoen ne eivät nostaneet yhtäkään soittajaa esille, vaan antoivat jokaiselle puheenvuoroja tasavertaisesti.
 
J ohn Wardin fantasioille ja Orlando Gibbonsin in nomine -kappaleille oli yhteistä paitsi sävelkudosten hyvin hienosyinen polyfonia myös surumielinen tunnelma. Mikä lie, mutta jonkinlaisen melankolisen perusvireen oli nykyajan kuulija vaistoavinaan kaikissa muissakin illan sävellyksissä.
In nomine -sävellykset, joita tuohon aikaan kirjoitettiin runsain määrin, on englantilaisten ikioma erikoisuus. Tämän sävellysmuodon pohjana eli cantus firmuksena on eräästä John Tavernerin messusta, sanojen In nomine Domini kohdalta, poimittu sävelaihe.
Christopher Tye antoi kolmelle kuullulle in nominelleen huvittavat lisänimet: Rachell's Weepinge, Weep no more Rachell, Howld fast (Rachellin itku, Älä enää itke Rachell, Pidä tiukasti kiinni). Arvatenkin viimeinen viittasi kappaleen vauhdikkuuteen.
Henry Purcellia kunnioittivat jo aikalaiset nimellä Orpheus Britannicus, ja yhä monet pitävät häntä suurimpana koskaan eläneenä englantilaisena säveltäjänä. Hienosti muusikot toteuttivat Purcellin ehkä tunnetuimman ja samalla erikoisimman soitinteoksen Fantasia upon one note, jossa sävelköynnökset kiertyilevät kekseliäästi tenorigamban soittaman pitkän c-sävelen ympärillä.
Tunteikkaassa runollisuudessaan kohosi Thomas Tomkinsin pavane yhdeksi illan satuttavimpia tulkintoja. Suosittuun nelitahtiseen The leaves be greene -sävelmään pohjautuva William Byrdin muunnelma-fantasia päätti mieluisan konsertin.
 
O lin nyt ensi kertaa neljä vuotta sitten valmistuneessa Ahtialan seurakuntakeskuksessa. Pienen salin akustikka sopi kamarimusisointiin mainiosti: sävelet soivat nautittavan selkeinä sekä samalla lämpiminä ja yhtenäisinä.
Lisää hienoa englantilaista musiikkia on tarjolla ensi torstaina, jolloin Sinfonia Lahti soittaa Ralph Vaughan Williamsin mestarillisen Lontoo-sinfonian Osmo Vänskän johdolla.

Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 22.10.2002
PÄÄSIVU | HAKEMISTO 2002