ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 37/2002
   



Klami vastaan Debussy

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 31.10.2002
 
Dmitri Slobodeniouk, kapellimestari
Ralf Gothoni, piano

  • Uuno Klami: Kuningas Lear -alkusoitto
  • Franz Liszt: Pianokonsertto nro 1 Es-duuri
  • Claude Debussy: Fanfaari ja Learin uni musiikista näyt. Kuningas Lear
  • Claude Debussy: Meri, kolme sinfonista luonnosta




 
ASK

Sinfonia Lahden konsertissa käytiin kahden säveltäjän kesken mielenkiintoinen ottelu. Claude Debussy ja Uuno Klami mittelivät taitojaan William Shakespearen tragedian Kuningas Lear sävelittäjinä.
Ja niin siinä kävi, että rohkea ja yritteliäs suomalainen kukisti maineikkaan ranskalaismestarin kaikin tuomariäänin.
Tosin tuloksen saattoi arvata jo etukäteen. Debussy ei nimittäin uskonut itsekään mahdollisuuksiinsa, vaan jätti aikoinaan homman kesken. Kuullut kaksi osaa Debussyn musiikista näytelmään Kuningas Lear ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen Jean Roger-Ducassen orkestroimina.
Kieltämättä vasket soivat lyhyehkössä fanfaarissa maukkaasti ja Learin unen hienostuneet harmoniat hellivät korvaa, mutta kokonaisuus vaikutti sittenkin varsin vaatimattomalta.
Uuno Klami puolestaan on hienosta lopputuloksesta päätellen ollut todella innoittunut Kuningas Lear -alkusoittoa luodessaan: upeasti soiva teos uhkuu valloittavasti dramaattista voimaa. Eikä säveltäjästä voisi erehtyä, niin selvästi musiikista erottuvat Klamin sävelkielen persoonalliset piirteet.
Aiheetta unohduksiin jäänyt teos saakoon vihdoinkin ansaitsemansa aseman yhtenä Klamin parhaimmista luomuksista Kalevala-sarjan rinnalla.
Kuningas Lear -aiheisista teoksista voisi muuten järjestää suuremmatkin sävelelliset turnajaiset, toisin sanoen koota kokonaisen konserttiohjelman: Hector Berlioz on säveltänyt alkusoiton, Mili Balakirev alkusoiton ja muuta näytelmämusiikkia, Dmitri Shostakovitsh musiikkia elokuvaan, Aribert Reimann ja Aulis Sallinen oopperan. Debussyn tavoin keskeyttäjiin kuuluvat Giuseppe Verdi ja Benjamin Britten, mutta saattaisi heiltäkin jotakin löytyä.
Toki Debussy sai tilaisuuden revanssiin. Ja hän veikin lopulta illan nimiinsä triptyykillään Meri, joka on yksi 1900-luvun mestarillisimpia orkesteriteoksia. Debussystä jos kenestä voi sanoa, että vaatimattomuus kaunistaa: nerokkaita sävelnäkyjään hän nimitti sinfonisiksi luonnoksiksi.
 

Dmitri Slobodeniouk
 
Konsertin johti nuori venäläissyntyinen kapellimestari Dmitri Slobodeniouk. Moskovassa aloitetut viuluopinnot johtivat vuonna 2001 diplomiin Sibelius-Akatemiassa, jossa hän on kartuttanut myös taitojaan kapellimestarina Leif Segerstamin ja Jorma Panulan johdolla. Hyvät sijoitukset kansainvälisissä kilpailuissa ovat osaltaan johdattaneet hänet paitsi monien orkestereittemme eteen myös Tukholman kuninkaalliseen oopperaan.
Slobodenioukin lahjakkuudesta ei ole epäilystäkään. Varmoin ottein, sumeilematta ja häkeltymättä hän hallitsi illan vaativan ohjelman. Hänen eleensä ovat sulavan selkeitä ja täsmällisiä, jos kohta viitevalikoima onkin toistaiseksi varsin suppea.
Klamin alkusoiton huippukohdat Slobodeniouk kohotti vaikuttavaan tehoon, mutta monin paikoin jäin silti kaipaamaan musiikillisten ajatusten selkeämpää ja ilmeikkäämmin aksentoitua muotoilua. Viitteet jäivät turhan usein kaavamaiseksi tahdinlyönniksi, puikon kärjestä ei aina singahdellut kaivattuja impulsseja.
Debussyn Meren tulkinnassa kapellimestarin otteisiin tuli selvästikin lisää määrätietoisuutta. Musiikilliset ajatukset alkoivat piirtyä luonteikkaammin, ja kuulija pääsi herkuttelemaan lukuisilla hienosti toteutetuilla yksityiskohdilla ja ihastuttavilla sointiväreillä.
Mutta sitä salaperäistä jännitettä, jolla Debussyn Meri lumoaa karismaattisten maestrojen johtaessa, ei Slobodeniouk onnistunut vielä tulkintaansa lataamaan, niin elävästi, tyylikkäästi ja ehyesti kuin soitto sinänsä sujuikin.
 

Ralf Gothoni
 
Lahden sinfonikkojen solistina usein vieraillut Ralf Gothoni soitti tällä kerralla Franz Lisztin ensimmäisen pianokonserton. Olisi muuten sopinut ohjelmaan mitä mainioimmin lisänimeä Yö Montmartrella kantava Klamin ensimmäinen pianokonsertto, jonka jo 1976 tallensin radiosta kasetille Gothonin soittamana. Näin olisi syntynyt todella tyylikäs ohjelmakokonaisuus: vain Klami vastaan Debussy, ei muita.
Niin täysverinen romantikko kuin Liszt onkin, hän ei sorru konsertossaan rönsyilevään jaaritteluun. Pikemminkin hän on turhan lyhysanainen puristaessaan konserton neljä osaa alle kahteenkymmeneen minuuttiin.
Gothoni käytti kallisarvoiset minuutit voitokkaasti hyväkseen: oktaavikulut lennähtivät vaikuttavasti jylisten, diskanttikuviot häikäisivät kimmellyksellään. Mutta sittenkin kuulijaa hurmasivat eniten musiikin herkät, tunnelmoivat tuokiot, joitten sävelet Gothoni tuttuun tapaansa muotoili äärimmäisen aistikkaasti ja runollisesti.


Sinfonia Lahti

Arto Sakari Korpinen
PÄÄSIVU | HAKEMISTO 2002
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 2.11.2002