ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 39/2002
   



Baletin satua ja tragediaa

Potentia Sinfonica
Sibeliustalossa 17.11.2002
 
Esa Heikkilä, kapellimestari
Minna Tervamäki, tanssi
Nicholas Ziegler, tanssi
Jyrki Lasonpalo, viulu
Teet Järvi, sello
Riitta Paavola, harppu

  • Pjotr Tshaikovski: Toinen näytös baletista Joutsenlampi
  • Pjotr Tshaikovski: Romeo ja Julia, alkusoittofantasia
  • Sergei Prokofjev: Kohtauksia baletista Romeo ja Julia




 
ASK

Potentia Sinfonica

Lahden ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelman sinfoniaorkesteri eli nasevammin Potentia Sinfonica, Sinfoninen Mahti, konsertoi sunnuntaina ensi kertaa Sibeliustalossa.
Niin kapellimestari Esa Heikkilä kuin hänen nuoret muusikkonsakin olivat tuttuun tapaan oivassa vedossa. Eloisasta ja antaumuksellisesta soitannosta saattoikin nautiskella huolettomin mielin.
Ilta oli kaikkinensa vakuuttava osoitus lahtelaisen musiikkikoulutuksen laadukkuudesta. Vähäisine rosoineenkin "sen toisen hyvän sinfoniaorkesterin" suoritukset hipoivat ammatillista tasoa.
 
Venäläisen musiikin maistuvimmista herkuista oli rakennettu ehyt ja tyylikäs ohjelmakokonaisuus. Ensin tulkittiin Tshaikovskia: sadunhohteisen Joutsenlampi-baletin toinen näytös sekä iki-ihana alkusoittofantasia Romeo ja Julia. Väliajan jälkeen seurasi tenhoisia kohtauksia Prokofjevin baletista Romeo ja Julia.
Joutsenlampi kertoo ilkeän velhon joutseniksi taikomista neidoista ja pahan lumouksen murtavasta uhrautuvasta rakkaudesta. Tshaikovskin musiikki selvästikin vetosi soittajiin, sillä sen sadunomainen tunnelma tavoitettiin kerrassaan kiehtovasti.
Painoasultaan upea käsiohjelma kertoi kyllä Joutsenlammen juonen varsin yksityiskohtaisesti, mutta ei maininnut kuultujen osien otsikoita. Niinpä - koska en ole balettomaani - pystyn erittelemään tuiki tutun Joutsenten tanssin ohella vain pari muuta osaa.
Jo johdanto-osa veti oitis mukaansa sulokkaasti laulavine oboeineen ja somasti helähtävine harppuinen. Kansallisoopperan harpistina pitkään toiminut Riitta Paavola sai esityksen myöhemmissä vaiheissa tilaisuuden hurmata myös kimalteisella soolollaan.
Joutsenten tanssi puolestaan ihastutti pirteällä menollaan ja kimmoisalla kepeydellään. Pas d'action -osaan Tshaikovski kirjoitti viululle ja sellolle viehkeät soolo-osuudet, joitten hellävaraisina tulkkeina vierailivat Sinfonia Lahden mainiot taiteilijat Jyrki Lasonpalo ja Teet Järvi.
 
Romeon ja Julian tarinasta Tshaikovski on luonut orkesterille ainutkertaisen uhkean sävelmaalauksen. Näkemyksellisesti ja innostavasti johtaneen Esa Heikkilän ansiosta sen lumoavat tunnelmat, korvaa hivelevät melodiat ja sävähdyttävästi räiskähtelevät huipennukset ottivat vastustamattomasti valtoihinsa. Tulkinnan jännite kantoi hienosti hamaan loppunousuun saakka.
Potentia Sinfonican suhteellisen pieni jousisto soi parhaimmillaan yllättävänkin verevänä ja sävykkäänä Sibeliustalon loistavassa akustiikassa. Korvan lähinnä puhaltimien suunnalta tavoittamat pikku rikkeet eivät juurikaan himmentäneet myönteistä kokonaisvaikutelmaa.
Prokofjevin Romeon ja Julian kolmannen näytöksen johdanto on selkäpiitä karmivan tehokas sävelkuva sävähdyttävine riitasointuineen. Kaikessa lyhykäisyydessäänkin se kuvastelee tehokkaasti sitä rakastavaisten sukujen välistä sovittamatonta vihaa, joka vääjäämättä johtaa tragediaan.
Juliaa, nuorta neitoa, kuvailevassa osassa usein toistuva, vikkelästi vipeltävä jakso soitettiin hyväntuulisuutta ihastuttavasti pulppuillen. Mutta hitaisiin välijaksoihin kaipailin vielä huolitellumpaa herkkää ja tunteikasta ilmettä. Asiaan kuuluvan komeasti ja jyhkeästi eteni Ritarien tanssi, jossa tuuba vahvisti vaikuttavasti kokonaissoinnin tukevia, aito prokofjevilaisia värisävyjä.
 

Minna Tervamäki
 
Illan tanssisolistit Minna Tervamäki ja Nicholas Ziegler lukeutuvat Kansallisbalettimme nimekkäimpiin taiteilijoihin. Heidän valloittavista esityksistään saatan esittää mielipiteeni sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys baletin hienouksista voi tuottaa.
Ihailtavan hienostuneesti ja varmasti toteutettu koreografia viehkeän sulavine liikkeineen ja eleineen noudatteli epäilemättä uskollisesti klassisen baletin parhaita tyyliperinteitä. Kerrassaan hämmästyttävää oli se näennäinen vaivattomuus, jolla Romeo kohotti Julian korkeuksiin päänsä yläpuolle. Baletti totta totisesti vaatii miestanssijalta väkivahvan atleetin ominaisuuksia.

Arto Sakari Korpinen
PÄÄSIVU | HAKEMISTO 2002
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 19.11.2002
 
Minna Tervamäen kuva hänen kotisivultaan, foto: Heikki Tuuli