ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 40/2002
   



Säveltäjä tulilinjalla

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 28.11.2002
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
Elisabeth Layton, viulu

  • Ralph Vaughan Williams: Ampiaiset-alkusoitto
  • William Walton: Viulukonsertto
  • Dmitri Shostakovitsh: Sinfonia nro 5 d-molli




 
ASK


Osmo Vänskä
 
Triumfaalisenmenestyksen saavuttivat Osmo Vänskä ja Sinfonia Lahti väkevästi puhutelleella tulkinnallaan Dmitri Shostakovitshin viidennestä sinfoniasta, joka on monien mielestä - niin minunkin - venäläisen mestarin nerokkain sinfonia ja samalla yksi viime vuosisadan merkittävimpiä orkesteriteoksia.
Itse sinfonia ei kuitenkaan ole luonteeltaan triumfaalinen, niin mahtavaan patarumpujen paukkeeseen kuin se lopussa huipentuukin. Kaikkea muuta, sillä säveltäjä tilittää siinä traagisia tuntojaan jouduttuaan Stalinin tulilinjalle terrorin pahimman riehunnan aikana. Sävelellisissä siveltimenvedoissa on sekä voimaa että herkkyttä, mutta sävyiltään ne ovat aina tummia.
Nähtyään Shostakovitshin oopperan Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth generalissimus oli raivostunut, ja Pravdassa oli ilmestynyt hänen kirjoittamakseen arveltu teilaava artikkeli Sekasotkua musiikin asemesta:
"Kuulijaa typerryttää tarkoituksellisen tökerö ja sekava sointien virtailu. Melodian katkelmat ja musiikillisten fraasien sikiöt hukkuvat ja katoavat toinen toisensa jälkeen rysähdyksiin, kirskuntaan ja kirkunaan."
Ei siis ihme, että Shostakovitsh tunsi olonsa perin tukalaksi viidennen sinfonian kantaesityksessä 1937. Muistelmissaan hän kertoo:
"Kantaesityksen olosuhteetkin olivat erittäin hermostuttavat. Sali oli ääriään myöten täynnä. Paikalla oli yhteiskunnan kerma, kuten sanotaan. Samaten pohjasakka. Tilanne oli tietyssä mielessä kriittinen. Mistä tuuli puhaltaa? Tunsin olevani kuin gladiaattori Giovagniolin romaanissa Spartacus. Tai kuin ruutana paistinpannussa."
Loppujen lopuksi esitys oli hyvinkin menestyksekäs, mutta erikoisella tavalla. Kuulijat ymmärsivät, mitä säveltäjä halusi sävelillään viestittää. "Ihmiset, jotka tulivat viidennen kantaesitykseen mitä parhaimmalla tuulella, itkivät." Ilmeisesti myös Stalin ja hänen kätyrinsä olivat tyytyväisiä, koskapa jättivät säveltäjän toistaiseksi rauhaan.
 

Sinfonia Lahti
 
Liikaaei voi kehua Vänskän ja hänen oivien sinfonikkojensa näkemyksellistä, ilmaisuvoimaista ja suvereenisti hallittua tulkintaa. Tiivistunnelmaisessa ja sähköistyneessä esityksessä musiikin ainutkertainen nerokkuus pääsi esille kaikessa vaikuttavuudessaan.
Niin aistikkaitten ja luonteikkaitten yksityiskohtien muotoilijana kuin tehokkaitten nousujen rakentajanakin Vänskä osoitti jälleen mestaruutensa. Kuulija sai ihastella taitavasti tasapainotettujen sointien hiveleviä värivivahteita, samoin voima-asteikkoa, joka ylti äärimmäisistä pianissimoista sävähdyttäviin fortissimoihin.
Vasket kunnostautuivat soinnillisella loistollaan, puut lumoavilla sooloillaan, jouset säihkeellään ja lämmöllään, lyöjät iskevyydellään. Eikä sovi unohtaa harpun ja celestan kiehtovia helähdyksiä.
 
WilliamWaltonin viulukonserton taisin nyt kuulla ensimmäistä kertaa. Teos sisältää monia nokkelia ja viehkeitä käänteitä, mutta kokonaisuutena se vaikutti hajanaisen rapsodiselta, asiasta toiseen poukkoilevalta. Tämä piirre vain korostui vertailussa Shostakovitshin laajoin kaarin hengittävään sävelkieleen.
BBC:n skottisinfonikkojen konserttimestari Elisabeth Layton tulkitsi konserton levolliset, tunnelmoivat jaksot hurmaavan runollisesti ja kaunissointisesti. Taidokkaasti ja hallitusti hän soitti myös musiikin nopeat ja voimakkaat käänteet, mutta silti kaipailin niitten tulkintaan sekä rohkeammin solistista, temperamentikkaampaa otetta että viulun verevämmin kantavaa sointia.
Kerrotaan Ralph Vaughan Williamsin säveltäneen musiikkinsa Aristofaneen komediaan Ampiaiset eräälle harrastelijateatterille. Seuratessani Ampiaiset-alkusoiton hulvattoman lystikästä ja taiturillisen vauhdikasta menoa en kuitenkaan voinut olla ihmettelemättä, oliko amatööreillä todellakin varaa palkata ammattilaistason orkesteri näytöksiinsä.

Arto Sakari Korpinen
PÄÄSIVU | HAKEMISTO 2002
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 30.11.2002