ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 19/2003
   
     


Sinfonisesti puhaltimilla

Lahden sinfoninen puhallinorkesteri
Lahden konserttitalossa 21.5.2003
 
Hannu Lehtonen, kapellimestari
Juha Salmela, kapellimestari

  • Esko Heikkinen: Maahisten tanssi
  • Jari Ikonen: Metsistä
  • Loius Pasquet: Kolme punaista tangoa
  • Harri Ahmas: Sinfonietta puhallinorkesterille

ASK

M aahiset ovat maan alla eleleviä ihmisten kaltaisia haltijoita, jotka paimentavat maan päällä porojaan, sanoo säveltäjä Esko Heikkinen. Maahisten tanssi, jonka hän sävelsi Lahden surullisen kuuluisien MM-hiihtojen 2001 avajaisiin, kuvailee maahistyttöjen karkelointia keväisellä tunturilla. Tytöt pääsee yllättämään komea lapinpoika, jolle he alkavat oitis keimailla. Vaikka nuorukainen ihastuukin neitojen kauneuteen, nämä lopultakin vain kiusoittelevat häntä, kunnes katoavat maanalaiseen maailmaansa.
 
Tottako vai tarua? Rattoisan lystikäs, taiteen ja viihteen välimaastoon sijoittuva sävellys joka tapauksessa. Helsingin poliisisoittokunnan kapellimestarina toimiva Heikkinen tuntee hyvin puhallinorkesterin voimavarat ja osaa myös käyttää niitä taitavasti hyväkseen. Jazzin vaikutteita en sen sijaan sävelistä erottanut, vaikka hän kuuluu myös maamme jazztrumpetistien kärkihahmoihin.
 
Maahisten tanssi on yksi niistä uusista suomalaisista puhallinorkesterille sävelletyistä teoksista, jotka Lahden sinfoninen puhallinorkesteri esittelee ensi heinäkuussa kansainväliselle yleisölle konsertissaan Schladmingin puhallinfestivaaleilla Itävallassa. Kotiyleisö sai nauttia uurastuksen hedelmistä jo kesän korvalla.
 
Lahden konservatorion ja ammattikorkeakoulun opiskelijoista koostuvan soittajiston taitojen hiomisessa ovat kapellimestarit Hannu Lehtonen ja Juha Salmela tehneet hienoa, kaiken kiitoksen ansaitsevaa työtä. Modernien teosten partituurit eivät todellakaan ole yksinkertaisia läpisoittojuttuja, vaan asettavat nuorille muusikoille vaativia haasteita. Mutta kaikki karikot ylitettiin suvereenisti ilman pohjakosketuksia ja yllettiin parhaimmillaan upeasti iskeviin ja säihkyviin suorituksiin.
 
Toki tulkintaan jäi silti parantelemisenkin varaa. Sävelellisten ajatusten vielä ilmeikkäämpään karakterisointiin kannattaisi kiinnittää huomiota, samoin nousujen määrätietoisempaan rakenteluun. Ei liioin olisi pahitteeksi laajentaa voimankäytön asteikkoa etenkin hiljaisiin sävyihin.
 
Konsertti alkoi sävähdyttävästi. Jyväskyläläinen lyömäsoittaja ja säveltäjä Jari Ikonen on ladannut teokseensa From the Woods (Metsistä) orgiastisia tehoja Stravinskin Kevätuhrin tapaan. Säveltäjä itse viittaa kylläkin Sibeliukseen ja sanoo, etteivät assosiaatiot tämän Tapiolaan ole sattumaa. Hän kertoo uppoutuneensa teokseen jopa niin vahvasti, että alkoi "pelätä" sen tunnelmia.
 
Niin tai näin, kuuntelin mielikseni tätä jännittävää sävelellistä retkeä suomalaisen metsän salaperäisiin pimentoihin. Mielikuvituksen lentoa tuntuu Ikosella riittävän, ja hän osaa pukea nokkelat sävelelliset ajatuksensa taitavasti korvaa miellyttäviin harmonioihin ja sointiväreihin.
 
Luis Pasquet'n sarja Kolme punaista tangoa muodosti etelämaisen väriläikän muuten supisuomalaisessa ohjelmassa. Viehättävän impressionistisesti, mutta silti melodisesti tuo säveltäjä esille persoonallisen näkemyksensä argentiinalais-uruguaylaisesta tangosta ja erittelee samalla sävelellisesti punaisen värin eri sävyjä.
 
Illan päätti Harri Ahmaksen mainio sinfonietta, jonka Lahden sinfoninen puhallinorkesteri kantaesitti menestyksekkäästi valtakunnallisilla puhallinpäivillä viime maaliskuussa. Teos teki nyt, jos mahdollista, vielä paremman vaikutuksen kuin silloin.
 
Persoonallisen, sisällökkään ja jännitteisen teoksen luulisi uppoavan vääjäämättömästi myös Schladmingin asiantuntevaan yleisöön. Mitä torventekijä sanoikaan?

Arto Sakari Korpinen
pääsivu | hakemisto 2003
 
Tämän tiedoston teksti © Arto Sakari Korpinen