ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 23/2003
   


Ikinuori urkumestari

Lahden urkuviikon konsertti:
 
Jean Guillou, urut ja piano
Hans-Ola Ericsson, urut
Lahden Ristinkirkossa 7.8.2003

  • Jean Guillou: Colloque nro 5 pianolle ja uruille
  • Jean Guilloun improvisointia annetuista teemoista
  • Modest Musorgski (sov. Jean Guillou): Näyttelykuvia

ASK

Jean Guillou
 

M aineikkaan ranskalaisen urkurin, pianistin ja säveltäjän Jean Guilloun konsertti tullaan muistamaan tämän urkuviikon huipputapahtumana. Kertyneet 73 ikävuotta eivät paina hiukkaakaan ikinuoren, solakkavartisen maestron harteita. Vitaalisuutensa uskomattoman hyvin säilyttänyt Guillou häikäisee yhä pidäkkeettömänä taiturina ja valloittaa ilmaisuvoimaisena tulkitsijana.
 
Illan aluksi Guillou esittäytyi säveltäjänä ja pianistina. Kuultiin hänen sävellyksensä Colloque (Keskustelu) nro 5 pianolle ja uruille, urkurina Hans-Ola Ericsson.
 
Teos osoittautui kerrassaan riemastuttavaksi sävelellisen leikittelyn ja soittimellisen hurvittelun temmellyskentäksi. Toki aina välillä muistettiin myös hengähtää ja herkistellä.
 
Staccatona soitettu pääteema muistutti alkusäveliltään Joseph Haydnin tuttua "yllätys"-teemaa, kunnes homma menikin niin sanoakseni pieleen. Erästä pianon aistillista soolonpätkää voisi luonnehtia Francis Poulencin viiniksi Arnold Schönbergin leilissä. Béla Bartók ja Sergei Prokofjev lienevät puolestaan olleet kummeina teoksen voimakohtien mahtaville rymistelyille, takomisille ja ryöpsähtelyille.
 
Loppujen lopuksi koostui kirjavista ja vastakohtaisista materiaaleista varsin ehyt, tasapainoinen ja jopa omaleimainenkin kokonaisuus. Ja se taattiin, ettei teoksessa ollut tippaakaan paperin makua. Voi vain kuvitella, millaisia vatsanväänteitä vuonna 1969 sävelletty Colloque on aikoinaan aiheuttanut estottomalla musikanttisuudellaan niille nuiville säveltäjäkollegoille, jotka jaksoivat vannoa matemaattis-sarjallisten sävellystekniikoitten nimiin.
 
Guillou ja Ericsson keskustelivat ja iloittelivat koskettimillaan täysin rinnoin ja tartuttivat hyväntuulisuutensa myös kuulijoihin. Guilloun iskevän irtonaisista ja varmoista otteista näki ja kuuli, että hänellä on myös pianotekniikka yhä loistavasti hallinnassaan.
 
Sen Colloquen esitys myös osoitti, että piano ja urut sopivat mainiosti toistensa pariksi. Kas, kun pianistit eivät ole hoksanneet ruveta soittamaan esimerkiksi pianokonserttoja urkurien kanssa. Monissa kirkoissamme on nykyään urkujen ohella myös piano käytettävissä, joten pankaapa muusikot toimeksi!
 
Yleisön edessä avatusta kirjekuoresta vedettiin sitten esille kaksi teemaa Guilloulle improvisaation pohjaksi. Hymy nousi kaikkien kasvoille, kun ne  tunnistettiin: alkusäkeet Porilaisten marssista ja kansansävelmästä En voi sua unhoittaa poies.
 
Maisteltuaan teemoja ensin "hiukkasen horjuen" maestro siivitti mielikuvituksensa huimaan taitolentoon. Melkoiseen pyöritykseen joutuneet sävelmät vaihtoivat kaleidoskooppimaisesti ilmettään, värejään, harmonioitaan, rytmejään. Yleisilmeeltään Guilloun fantasia taisi olla makeampi ja viihteellisempi kuin urkuviikoilla aiemmin kuullut improvisaatiot keskimäärin.
 
Modest Musorgskin alunperin pianolle säveltämä Näyttelykuvia tunnetaan parhaiten Maurice Ravelin värikkäänä orkesterisovituksena. Jean Guilloun taitavasti laatima urkuversio ei lainkaan häpeä sen rinnalla.
 
Hämmästyttävästi ilman nuottien tukea musisoinut urkuri kirvoitti Ristinkirkon soittimesta esille toinen toistaan herkullisempia sointuvärejä elävöittäessään Musorgskin sävelkuvia ja loihtiessaan niille kullekin oman luonteikkaan ilmeensä. Jopa taululta seuraavalle vievät kävely-jaksotkin erosivat toistaan: näyttelyyn tultiin kiireisesti, mutta myöhemmin oli jo aikaa vaellella levollisesti, astella varpaisillaan tai antautua pienoiseen väittelyynkin.
 
Trubaduuri vanhan linnan porteilla, Tuileries'n puistossa kinastelevat lapset, jykevät puolalaiset härkävankkurit, Limogesin torilla juoruilevat eukot - nämä kaikki ja monet muut saivat Guilloun taiturillisessa käsittelyssä mitä herkullisimman sävelellisen toteutuksen. Mutta kuoriutumattomien kanapoikien tanssiminen minua yhä kummastuttaa: miten tämä on ylipäänsä mahdollista?
 
Ehkä häikäisevimmän näytön taituruudestaan Guillou antoi tulkitsessaan huikean vauhdikkaasti ja sähköisesti noita-akka Baba-Jagaa ja tämän kananjaloilla seisovaa mökkiä. Sävähdyttävään tehoon kohosi myös teoksen mahtavasti päättävä Kiovan suuri portti.
 
Valtavan urakkansa jälkeen Jean Guillou jaksoi vielä palkita hurmaantuneet kuulijansa kahdella maistuvalla ylimääräisellä numerolla. Makeishaltijattaren tanssi Pjotr Tshaikovskin baletista Pähkinänsärkijä ja Marssi Sergei Prokofjevin oopperasta Rakkaus kolmeen appelsiiniin sopivat mainiosti Musorgskin seuraan.

Arto Sakari Korpinen

Jean Guilloun kuva hänen omalta kotisivultaan
 
pääsivu | hakemisto 2003

 
Tämän tiedoston teksti © 2003 Arto Sakari Korpinen