ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 24/2003
   


Jänniä kujeita

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 12.9.2003
 
Stefan Solyom, kapellimestari
Heini Kärkkäinen, piano

  • Paul Dukas: Noidan oppipoika
  • Sergei Rahmaninov: Muunnelmia Paganinin teemasta
  • Franz Liszt: Mefisto-valssi nro 1
  • Camille Saint-Saëns: Kalmantanssi
  • Modest Musorgski: Yö autiolla vuorella

ASK


Stefan Solyom
 
N
oidat oppipoikineen temmelsivät valtoimenaan Sinfonia Lahden konsertissa perjantai-iltana. Hillittömintä oli meno Modest Musorgskin orkesterifantasiassa Yö autiolla vuorella — jolla illan pimetessä ei totta totisesti ollut autiota!
 
Tämä räväkkä aikuisten musiikkisatu noudattaa tarkoin partituuriin painettua kauhutarinaa: "Yliluonnollisten äänien maanalainen pauhu. Pimeyden henget saapuvat. Mustan jumalan ylistys. Musta Messu. Noitien kokous, jonka keskeyttää pienen kirkon kaukainen kellojen soitto, jolloin pahat henget häviävät. Päivä koittaa."
 
Teosta soitetaan Nikolai Rimski-Korsakovin siistimänä ja silottelemana versiona. Kun sekin sentään on näin villi, kuinka villin alkuvoimainen onkaan Musorgskin alkuperäinen partituuri. Miksei tätä ole kaivettu esille, alkuperäisversiothan ovat nykyään muodissa?
 
Vasta 23-vuotiasta Stefan Solyomia voi luonnehtia Ruotsin Mikko Franckiksi. Nostamalla Musorgskin sävelnäyt sävähdyttävään tehoon hän todisti loistavat kykynsä kapellimestarina.
 
Tarkoilla ja ilmaisevilla viitteillään Solyom innoitti orkesterin muusikot panemaan peliin kaiken taituruutensa. Hänen työskentelynsä noudatteli aina ihailtavan tarkoituksenmukaisesti musiikin sisältöä: jopa hyppely korokkeella hurjimpien purkausten hetkillä tuntui asiaankuuluvalta. Viitteet eivät milloinkaan vaikuttaneet keikailevilta.
 
Paul Dukas'n sinfoninen scherzo Noidan oppipoika ei ole sisällöltään lainkaan niin mustan orgiastinen kuin Yö autiolla vuorella. Sehän kertoo vain, mitä tapahtuu, kun muuan Harry Potterin edeltäjä ryhtyy oppimestarinsa poissa ollessa käyttelemään tämän taikavoimia eikä saakaan pidetyksi niitä kurissa.
 
Hykerryttävästi Stefan Solyom ja orkesteri herättivät eloon Dukas'n musiikin lystikkäät, kujeilevat käänteet. Erityisen kiitoksen ansaitsevat fagotit ja kontrafagotti herkullisesti sävytetyistä sooloista.
 
Makaaberista aiheestaan huolimatta Camille Saint-Saënsin Kalmantanssi on sangen viehättävä melodinen valssifantasia. Korvaa hiveli suloisesti viulujen mehevä sointi pääteeman eräässä tulemisessa ja raapi asiaankuuluvan kolkosti konserttimestari Jyrki Lasonpalon erikoisesti viritetty "kuoleman viulu".
 
Faust-legendaan pohjautuvalla Franz Lisztin Mefisto-valssilla nro 1 oli alunperin paljon hauskempi nimi: Der Tanz in der Dorfschenke, Tanssi kyläkapakassa. Niin monia ilmeikkäästi toteutettuja ja osuvasti painotettuja yksityiskohtia kuin Solyomin tulkintaan sisältyikin, jäivät jotkin käänteet hahmoiltaan hämärähköiksi, etenkin teoksen alku. Soitinryhmien väliseen voimatasapainoonkin jäi parantamisen varaa.
 

Heini Kärkkäinen
 
Illan pianosolistin Heini Kärkkäisen taiteilijapersoonassa temperamentikas ja energinen taituri yhdistyy herkkään ja henkevään runoilijaan ihanteellisesti. Kerrassaan hurmaavasti hän soitti Sergei Rahmaninovin suurenmoiset Paganini-muunnelmat. Näkemyksellinen ja varmaotteinen tulkinta oli eittämättä kansainvälistä tasoa.
 
Miten taitavasti Kärkkäinen tavoittikaan teemaan ja sen 24 muunnelmaan ilmettä ja luonnetta. Kun vielä Solyom ja orkesteri musisoivat hänen kanssaan täydessä yhteisymmärryksessä, oli tuloksena täysosuma.

Arto Sakari Korpinen

pääsivu | hakemisto 2003
 
Tämän tiedoston teksti © 2003 Arto Sakari Korpinen