ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 25/2003
   


Sinfonia Lahden triumfi

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 25.9.2003
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
David Garrett, viulu

  • Jean Sibelius: Karelia-alkusoitto
  • Jean Sibelius: Viulukonsertto
  • Pjotr Tshaikovski: Sinfonia nro 5 e-molli

ASK


Osmo Vänskä
 
A
uringonnousun maahan lähdössä oleva Sinfonia Lahti esitteli matkaohjelmistoaan kotiyleisölle ja ylti häikäisevän upeaan tulkintaan. Jo on ihme, ellei Tshaikovskin viidennen sinfonian tunnekylläinen ja maatajärisyttävän tehokas esitys saa japanilaisia villiintymään — niin hillittyä väkeä kuin heidän sanotaan olevankin.
 
Kyllähän Lahden sinfonikot soittavat usein hienosti myös vierailevien kapellimestarien johtamina, mutta oman taiteellisen johtajansa Osmo Vänskän tahtipuikon alla he tekevät ihmeitä. Etenkin sinfonian finaali kiihkeine huipennuksineen oli orkesterin taituruuden suurta juhlaa.
 
Näkemyksellinen ja antaumuksellinen tulkinta piti kuulijan herpaantumattomasti otteessaan, sillä sen sähköinen jännite kantoi katkeamattomana alusta loppuun. Toinen toistaan aistikkaammin toteutetut yksityiskohdat ja määrätietoisesti rakennetut nousut olivat jälleen kerran osoitus Vänskän mestaruudesta.
 
Väkevän energisesti soitetun ensiosan jälkeen soi hitaan osan iki-ihana teema koskettavana. Pertti Kuusi soitti käyrätorveaan lumoavan kauniisti ja muotoili sävelten säkeet tyylikkäästi. Tavallista levollisemmassa tempossa soitettu valssi-osa huokui lempeää sulokkuutta.
 
Finaalin huikeassa menossa kunnostautuivat erityisesti viulut säihkyvällä suihkeellaan ja vasket uljailla soinneillaan. Mahtavan triumfin jälkeen orkesteria ei päästetty lavalta ilman ylimääräistä numeroa. Sibeliuksen Valse tristen yllättävästi katkeava alkuperäisversio tulee epäilemättä herättämään Nipponissa erityistä huomiota.
 

David Garrett
 
Tshaikovskin sinfonia on ilmeisesti mukana matkalla japanilaisten isäntien toivomuksesta ellei peräti vaatimuksesta. Valintaa ei voi kuullun perusteella todellakaan pitää epäonnistuneena. Sinfonia Lahti todisti oikeaksi vanhan väitteen, jonka mukaan Tshaikovskin musiikki luontuu suomalaisille muusikoille erikoisen hyvin, paremmin kuin vaikkapa japanilaisille.
 
Sen sijaan japanilaisten ehdotonta vaatimusta Sibeliuksen viulukonserton solistista voi hieman kritikoida, vaikka asian toisaalta hyvin ymmärtääkin: saksalais-amerikkalainen David Garrett on noussut japanilaisyleisön suursuosikiksi ja tulee siis toimimaan konserttien eräänlaisena sisäänheittäjänä.
 
Vasta 23-vuotias Garrett on toki suvereeni taituri, jolle konserton tekniset vaikeudet eivät tuottaneet vähäisiäkään ongelmia. Mutta säveliin kätkeytyvää hengen ja tunteen paloa hän ei ole vielä sisäistänyt.
 
Ääriosissa tuntui toisinaan siltä, että solisti ja orkesteri soittivat eri sävellystä, sillä solistin lyyrisessä tulkintaotteessa ei juurikaan ollut sitä sibeliaanista hehkua, jota orkesterin dramaattiset purkaukset niin väkevästi uhkuivat.
 
Toisaalta moni saattoi tästä vastakohta-asetelmasta jopa pitää, sillä Garrettin soitto oli sinällään miellyttävän hienostunutta ja aistikasta. Herkästi tunnelmoivan hitaan osan tulkkina hän tekikin parhaimman vaikutuksen. Yhtä kaikki yleisö juhli Garrettia voimallisesti ja pitkään.
 
Mieluisaa oli kuulla Sibeliuksen Karelia-alkusoitto pitkästä aikaa, etenkin kun tämä nuoruudentyö sai niin juhlavan, lämpimästi soineen ja elävästi soljuneen tulkinnan.
 
Olinkin melkein unohtanut, miten vaikuttava sävellys se on kaikessa kansanomaisuudessaan ja melodisuudessaan. Tuli jopa mieleeni, että Karelia-alkusoitolla saattaisi hyvinkin olla keskeinen asema isänmaallisia tunteita nostattavana sävellyksenä esimerkiksi itsenäisyyspäivän konserteissa, ellei Sibelius olisi sattunut säveltämään Finlandiaa.

Arto Sakari Korpinen

David Garrettin kuva hänen omalta kotisivultaan
 
pääsivu | hakemisto 2003
 
Tämän tiedoston teksti © 2003 Arto Sakari Korpinen