ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 26/2003
   


Kaksi vetonaulaa

Tampere filharmonia
Sibeliustalossa 2.10.2003
 
Eri Klas, kapellimestari
Sarah Chang, viulu
Mati Turi, tenori
Viron kansallinen mieskuoro

  • Johannes Brahms: Rinaldo, kantaatti tenorille, mieskuorolle ja orkesterille
  • Antonín Dvorák: Viulukonsertto
  • Richard Strauss: Also sprach Zarathustra

ASK


Sarah Chang
 
K
un kissa on poissa, hyppelevät pöydällä — naapureitten kissat!
 
 
Torstaina miehitti Sibeliustalon Tampere filharmonia, ensi viikolla on vuorossa Turun filharmoninen orkesteri. Japania kiertelevää Sinfonia Lahtea ei ehditäkään liiemmin ikävöidä, kun tarjolla on mielenkiintoisia tilaisuuksia tutustua muitten orkestereittemme kykyihin ja taitoihin.
 
Minulle olisi hyvin riittänyt Tampere filharmonian konsertin vetonaulaksi Richard Straussin sinfoninen runo Also sprach Zarathustra (Näin puhui Zarathustra), sillä tätä nerokasta suurelle orkesterille kirjoitettua teosta ei ole tietääkseni koskaan aikaisemmin esitetty Lahdessa. Mutta tamperelaiset järjestivät jymy-yllätyksen kinnittämällä aivan viime vaiheessa solistiksi Sarah Changin, yhden viulutaivaan valovoimaisimmista nuorista tähdistä.
 
Tulkitsemalla hurmaavasti Antonín Dvorákin viulukonserton Chang todisti, että hänen mahtavalla maineellaan on täysi kate. Siron taiteijan tarmokkaissa otteissa oli kosolti sitä sähköistävää kipinää, jota viikkoa aiemmin turhaan odotettiin David Garrettilta, Sinfonia Lahden Japanin-kiertueen viulusolistilta.
 
Niin nautittavan elävää ja luonnollista oli Changin tulkinta, että suorastaan unohti kiinnittää huomiota niin itsestään selvään seikkaan kuin hänen vaivattomaan taituruuteensa. Dvorákin viulukonserttoa olen pitänyt melko mitättömänä teoksena verrattuna hänen mestarilliseen sellokonserttoonsa, mutta Chang päivitti käsityksiäni avaamalla uusia viehkeitä näkymiä sen sävellisiin kukkatarhoihin.
 

Eri Klas
 
Varsin mallikkaasti hoitivat kapellimestari Eri Klas ja filharmonikot osuutensa konserton esityksessä. Mutta vasta Also sprach Zarathustran parissa he joutuivat paljastamaan leijonankyntensä. Vaativan teoksen ehyesti hallitusta esityksestä muodostui vakuuttava todiste Tampere filharmonian mainiosta suorituskyvystä.
 
Teos eteni ihailtavan yhtenäisenä ja leveänä sävelten virtana, ja monet huipennukset soivat huumaavan komeasti. Silti kaipailin kapellimestarilta enemmän huomiota yksityiskohtien herkkään ja ilmeikkääseen muotoiluun.
 
Hiljaiset sävyt jäivät kaiken kaikkiaan turhan vähäisiksi, vaikka esitys päättyikin pianissimoon. Myös kaikkien hienojen soinnillisten vivahteitten esille saamiseksi olisi sointitasapainon huolitellumpi hienosäätö ollut paikallaan.
 
Konsertin aluksi kuultu Johannes Brahmsin kantaatti Rinaldo on todellinen ohjelmistoharvinaisuus, eikä ihmekään, sillä se ei muutamista hienoista oivalluksista huolimatta kuulu säveltäjän nerokkaimpiin luomuksiin.
 
Mieluisaa oli kuitenkin kuulla tämä Goethen tekstiin sävelletty unenomainen legenda ristiretkeläisistä - eikä vähiten Viron kansallinen mieskuoron upean tulkinnan vuoksi. Saatiin vaikuttava näyte siitä laulun voimasta, jolla veljeskansamme kesti vaikeat vuotensa ja viimein hankki takaisin itsenäisyytensä.
 
Voitokkaasti esiintyi myös Rinaldon osuuden laulanut nuori tenori Mati Turi, jolla epäilemättä on mahdollisuudet edetä hyvinkin pitkälle urallaan. Hänen vaivattomasti kantava äänensä ihastutti aidolla tenoraalisella loistollaan. Saksan kieltä hän äänsi kiitettävän aidosti: olisi voinut kuvitella kuuntelevansa saksalaista laulajaa.

Arto Sakari Korpinen

pääsivu | hakemisto 2003
 
Tämän tiedoston teksti © 2003 Arto Sakari Korpinen