ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 30/2003
   


Valovoimainen sinfonikko

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 6.12.2003
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
Dominante-kuoro
Seppo Murto, kuoron valmentaja

  • Jean Sibelius: Väinön virsi
  • Harri Ahmas: Sinfonia nro 1 (kantaesitys)
  • Jean Sibelius: Vapautettu kuningatar
  • Jean Sibelius: Finlandia

ASK


Harri Ahmas
 
Uusi valovoimainen sinfonikko on syntynyt: Harri Ahmas! Sinfonia Lahden itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa kantaesitetty Ahmaksen esikoissinfonia osoittautui antoisaksi ja painokkaaksi teokseksi, joka kestää mainiosti vertailun minkä tahansa viime vuosikymmeninä sävelletyn sinfonian kanssa.
 
Harri Ahmaksen kehitystä säveltäjänä on seurattu viime vuosina kasvavaa mielenkiintoa tuntien. Kerta toisensa jälkeen hän on ilahduttanut kuulijoita yltämällä nautittaviin saavutuksiin yhä vaativampien sävellysmuotojen parissa.
 
Ensimmäinen sinfonia on eittämättä Ahmaksen lopullinen läpimurto. Tästä lähtien hän on ensisijaisesti säveltäjä eikä enää säveltelyä harrastava Sinfonia Lahden ykkösfagotisti.
 
Länsimaisen taidemusiikin arvostetuimpana sävellysmuotona sinfonia asettaa säveltäjän tulikokeeseen vaatimalla sävellystekniikan vankan hallinnan ohella sekä kirkkaan loogista sävelellistä ajattelua että rikasta mielikuvitusta ja tunneherkkyyttä. Näkemyksellisellä ja omaleimaisella teoksellaan Ahmas todistaa kypsyneensä merkittäväksi sinfonikoksi.
 
On mieluisaa, että säveltäjä haluaa noudattaa puhtaan, absoluuttisen musiikin ihannetta: sinfonialla ei ole minkäänlaista ohjelmallista taustaa. "Ainoa tarkoitukseni on ollut koskettaa ihmismieltä", hän sanoo. "Jollei tunnetta ole, musiikki on pelkkää teknistä toteuttamista."
 
Tämä kultainen periaate, jonka monet avantgardistiset sävellysmetodit ovat tylysti hylänneet, toteutuu sinfoniassa hienosti. Niinpä musiikki on myös elävää ja koskettavaa eikä maistu kuivuuttaan rahisevalle paperille.
 
Ahmaksen sävelkielen kummeista erotin oikeastaan vain Shostakovitshin, jolta saatuja vaikutteita pilkahtelee selvimmin kahdessa ensimmäisessä osassa. Ne eivät kuitenkaan häiritse vähääkään, sillä Ahmas on sulauttanut ne hyvin luontevasti osaksi omaa persoonallista sanontaansa.
 
Hämmästyttävää on se suvereeni taituruus, jolla Ahmas käyttelee orkesterin soinnillisia keinovaroja: toisinaan harkitun säästeliäästi, toisinaan taas tehokkaan värikkäästi. Musiikin hiljaisissa käänteissä korva tavoittaa hiveleviä, herkästi punnittuja sävytyksiä. Määrätietoisesti rakennettujen nousujen huippukohdat soivat puolestaan sävähdyttävän upeina.
 
Kolmannen ja neljännen osan on Ahmas punonut yhteen täysin saumattomasti. Olisi ehkä ollut parempi pitää ne kuitenkin klassiseen tapaan erillään, sillä syntynyt kokonaisuus tuntui turhan pitkältä eikä ollut hahmottuakseen selkeänä kokonaisuutena.
 
Niin Osmo Vänskän kuin orkesterilaistenkin innoittuneista otteista säteili aitoa musisoimisen iloa, joka osaltaan todisti sinfonian sisällöllistä rikkautta ja ominaispainoa. Ihailtavaan valmiuteen hiottu esitys osoitti, että tuoreet sävelet oli ehditty sisäistää täydellisesti.
 
Käsiohjelman mukaan Ahmaksella on jo toinenkin sinfonia valmiina. Toivottavasti sekin pääsee pian esille!
 

Dominante
 
Sibeliuksen sävellykset, kaksi kantaattia, saivat tällä kertaa toimia ohjelmassa sinfonian kehyksinä. Väinön virressä on tuskin jälkeäkään siitä nerokkuudesta, joka aateloi samoihin aikoihin syntynyttä sävelrunoa Tapiola. Vaikkei Vapautettu kuningatarkaan kuulu Sibeliuksen mestariteoksiin, ei sovi kieltää sen sulavien melodioitten ja hivelevien sointujen viehättävyyttä.
 
Kuten runsas viikko aikaisemmin maanmainio Dominante-kuoro antoi Sibeliuksen sävelille ihastuttavaa laulullista hohtoa. Erityisesti kunnostautuivat sopraanot puhtaan heleällä soinnillaan.
 
Finlandia huipensi konsertin perinteisesti - sykähdyttäen ja liikuttaen. Osmo Vänskän, Sinfonia Lahden ja Dominanten tulkintaa tuskin voi ylittää!

 

Arto Sakari Korpinen

pääsivu | hakemisto 2003
 
Dominanten kuva kuoron nettisivuilta
 
Tämän tiedoston teksti © 2003 Arto Sakari Korpinen