ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 31/2003
   


Sävelellinen rekiretki

Sinfonia Lahden joulukonsertti
Sibeliustalossa 17.12.2003
 
Esa Heikkilä, kapellimestari
Laulupuu-kuoro
Terhi Hildén-Salo, kuoron valmentaja


ASK


Sibeliustalo
 
Sinfonia Lahden joulukonsertissa alkoi varsin pian tuntua siltä, etten istunutkaan Sibeliustalossa vaan Los Angelesin uudessa Walt Disney Hallissa (jonka avajaiskonsertin Esa-Pekka Salonen vastikään johti). Tutut joululaulut oli nimittäin puettu lähes kauttaaltaan hollywood-tyylisiin, pramean viihteellisiin sävelkuoseihin.
 
Niinpä kaipaamaani aitoa, harrasta joulutunnelmaa syntyi vain muutamaksi ohimeneväksi tuokioksi. On kuvaavaa, että illan satuttavin esitys oli David Wilcoxin sovittama O' Come All Ye Faithful (Nyt riemuiten tänne), jonka Laulupuu-kuoro tulkitsi Terhi Hildén-Salon johdolla mieltä lämmittävän kauniisti — ilman orkesteria!
 
Illan herkistävään antiin kuuluivat myös Ahti Sonnisen Rauhaa vain rauhaa ja Jean Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa, joitten aistikkaat, koreilemattomat orkesterisovitukset olivat Riku Niemen ja Ilkka Kuusiston käsialaa. Esa Heikkilän johdolla Laulupuun heleä laulu sulautui ihastuttavasti Sinfonia Lahden hienovaraisiin sointeihin ja sävelten säkeet kaartuivat puhuttelevina.
 
Toki myös tontuilla, kulkusilla ja porsailla on oltava paikkansa joulukonsertissa, kunhan ne vain eivät kaappaa tunnelmaa. Eikä iloisten sävelmien esityksissä ja sovituksissa sinänsä ollut valittamista. Jos ei aina mieli niin ainakin korva nautti Sinfonia Lahden säihkyvän lennokkaasta musisoinnista sekä sovitusten makeista ja komeista soinneista.
 
Illan ulkonaisesti upeimmaksi esitykseksi kohosi J.S.Pierpointin Kulkuset, johon Yrjö Hjeltin värikäs ja mahtipontisen komeasti huipentuva sovitus kieltämättä hyvin sopikin. Kosolti pirteätä ja lystikästä soitantoa tarjosivat myös sävelmäketjut Kulkusia, polkkaa ja possuja sekä Riehakas joulu, edellinen Yrjö Hjeltin, jälkimmäinen Ilkka Kuusiston käsialaa.
 
Mutta eniten hykerrytti Leroy Andersonin Rekiretki, illan ainoa aitoamerikkalainen makupala, hauskoine soittimellisine nokkeluuksineen, jotka lopussa huipentuivat orhin kutkuttavaan hirnahteluun.
 
Sitä en oikein ymmärrärtänyt, mikä oli konsertin ohjelmaan väkinäisesti ympätyn kahden tyttösen sanailun tarkoituksena. Joka tapauksessa se vain häiritsi ainakin minua ja karkoitti hartaan laulun aikana syntyneen herkän tunnelman tipo tiehensä. Hyvä joulumusiikki puhuttelee omillaan eikä todellakaan kaipaa tuekseen tällaisia "dramatisointeja". Tyylikkään yksinkertaisesta lavastuksesta ja valojen käytöstä minulla on sen sijaan vain hyvää sanottavana.
 
Kun kysymyksessä oli nimenomaan sinfoniaorkesterin joulukonsertti, olisin odottanut, että ohjelmaan olisi sisältynyt myös klassista joulumusiikkia, vaikkapa Arcangelo Corellin tai jonkun muun italialaisen barokkimestarin joulukonsertto. En liioin osaa kuvitella joulua ilman Johann Sebastian Bachin ja Georg Friedrich Händelin musiikkia. Esimerkiksi Bachin Jouluoratorion toisen osan sinfonia (eli alkusoitto) sekä Händelin Messiaan sinfonia ja paimentunnelmainen Pifa kuuluvat jouluisen orkesterimusiikin perusteoksiin.
 
Vaan lienenkö jäänyt ajatuksineni ajasta jälkeen?

 

Arto Sakari Korpinen

pääsivu | hakemisto 2003
 
Tämän tiedoston teksti © 2003 Arto Sakari Korpinen