ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 8/2004
   




Tahtipuikon mestari

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 25.3.2004
 
Martyn Brabbins, kapellimestari
László Baranyay, piano

  • Ludwig van Beethoven: Leonore-alkusoitto nro 3
  • Ernö Dohnányi: Pianokonsertto nro 1 e-molli
  • Edward Elgar: Sinfonia nro 1 As-duuri

ASK


Martyn Brabbins
 
T oisin kuin Mozart, jolta sävellykset pulppuilivat esille valmiina, Beethoven joutui työstämään musiikillisia ajatuksiaan usein ankarastikin. Fidelio-oopperan alkusoitot ovat tästä ääriesimerkki. Beethoven sävelsi niitä peräti neljä kappaletta, ennen kuin oli tyytyväinen.
 
Vai oliko lopultakaan?
 
Ennen lopullista Fidelio-alkusoittoa syntyneet kolme versiota on nimetty oopperan sankarittaren Leonoren mukaan. Kaikesta huolimatta ne ovat jääneet elämään suosittuina konserttialkusoittoina. Dramaattista Leonore-alkusoittoa nro 3 pidetään jopa yhtenä Beethovenin mahtavimmista orkesteriteoksista.
 
Eikä suotta! Tämän todistivat Sinfonia Lahti ja Martyn Brabbins upealla, jännitteisellä tulkinnallaan.
 
Vaikutelmani Brabbinsin johtamistyylistä olivat vain osittain myönteisiä syksyllä 1997, kun hän vieraili ensi kerran Sinfonia Lahden kapellimestarina.
 
Kiittelin kyllä hänen energisyyttään ja varmaotteisuuttaan, mutta moitiskelin hänen touhottamistaan sekä kaipailin musiikillisten ajatusten huolitellumpaa ilmeittämistä ja elävöittäviä kontrasteja. Mestaruuteen on vielä matkaa, tiivistin arvioni.
 
N yt tuo matka on kuljettu! Mainitut kielteiset seikat loistivat poissalollaan. Brabbinsista on kehkeytynyt suvereeni tahtipuikon mestari, jonka määrätietoista ja tarkoituksenmukaista työskentelyä ihastelin varauksettomasti.
 
Edward Elgarin ensimmäinen sinfonia kuuluu englantilaisen musiikin kulmakiviin. Brabbinsin näkemyksellisessä ja avarasti hengittävässä tulkinnassa se näyttäytyi mestariteoksena, joka kestää vertailun lähimpiin "sukulaisiinsa", Brahmsin ja Dvorákin sinfonioihin.
 
Brabbins oli suorittanut erinomaisen harjoitustyön, hionut vaativan sinfonian pienetkin yksityiskohdat mallikelpoiseen kuntoon. Hän oli selvästikin onnistunut vakuuttamaan muusikot teoksen ainutkertaisista arvoista, niin innoittunutta ja antaumuksellista oli heidän soittonsa. Tuskinpa meillä usein ylenkatsotun Elgarin sinfoniaa on koskaan tulkittu Suomessa niin hienosti kuin nyt.
 
Arvatenkin Sinfonia Lahden piirissä jo pohditaan Osmo Vänskän seuraajaa taiteellisena johtajana. Mielestäni Martyn Brabbins on yksi varteen otettavimmista ehdokkaista - sikäli kuin on käytettävissä.
 

László Baranyay
 
E rnö Dohnányin ensimmäinen pianokonsertto on todellisen ohjelmistoharvinaisuus. Syyn kyllä ymmärtää, sillä teos ottaa valtaansa vain hetkittäin. Ensimmäisestä osasta korva tavoitti pari mukavaa teemanpätkää, mutta tasapaksun ja raskaan orkesterisoinnin leimaama romanttinen musiikki vaikutti muuten jokseenkin persoonattomalta ja sovinnaiselta.
 
Toisen osan aloitti lupaavasti viehkeä sävelmä, jonka Pertti Kuusi soitti käyrätorvellaan miellyttävän soinnikkaasti. Mutta hajanaiseen kokonaisuuteen ei syntynytkään toivottua hitaan osan rauhaisaa tunnelmaa. Konserton paras osa on kolmas virkeine rytmeineen, erikoisuutena cadenza con orchestra eli kadenssi orkesterin kera, vaikuttava pianon ja vaskien vuoropuhelu.
 
Unkarilainen László Baranyay soitti maanmiehensä konserton ihailtavan hallitusti ja rikkeettömästi. Tuskin olisi arvannut, että hänet oli hälyytetty solistiksi sairastuneen oppilaansa Gergely Bogányin tilalle viime tingassa.
 
Hieman pidättyväiseltä soitto kuitenkin vaikutti. Oktaavikuluissa ei ollut säihkyvintä kärkeä, kuvioinneissa kirkkainta kimmellystä. Kosketuksellisilla hienouksilla ei ihmeemmin herkuteltu, eikä voima-asteikon äärirajoilla juurikaan käyty.
 

Arto Sakari Korpinen


pääsivu | hakemisto 2004
 
Martyn Brabbinsin kuva: Hanya Chlala
 
Tämän tiedoston teksti © 2004 Arto Sakari Korpinen