ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 1/2005
   


Hengenheimolaiset Brahmsin tulkkeina

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 20.1.2005
 
Carlos Kalmar, kapellimestari
Marc-André Hamelin, piano

  • Bohuslav Martinů: Lidicen muistolle
  • Ralph Vaughan Williams: Sinfonia nro 6 e-molli
  • Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 2 B-duuri

ASK

(vas.) Carlos Kalmar, Marc-André Hamelin

 

S infonia Lahti aloitti kevätkauden ensimmäisen konserttinsa Bohuslav Martinůn teoksella Lidicen muistolle, joka satuttavasti henkii syvää murhettaan. Sen esityksellä ja hiljaisuudella esityksen jälkeen kunnioitettiin hyökyaaltoturman uhrien muistoa.
 
Tshekkiläisen Lidicen kylän ja sen viattomien asukkaitten karmea kohtalo toisen maailmansodan aikana kuuluu natsien tunnetuimpiin hirmutekoihin. Kostoksi Prahaa rautaisin kourin hallineen päällikkönsä murhasta natsit hävittivät Lidicen olemattomiin jättämättä kiveä kiven päälle.
 
Martinůn sävelkielen persoonallisia ominaisuuksia erottui selkeästi niin teoksen harmonioista kuin sen sointiväreistäkin. Mutta Martinůn musiikin tyypillisintä tuntomerkkiä, keinahdellen laulavaa teemaa, ei nyt kuultu.
 
Carlos Kalmar osoittautui oitis valioluokan kapellimestariksi. Selkein ja tarkoituksenmukaisin viittein hän piti esimerkillisesti huolta yksityiskohtien ilmeittämisestä ja piti samalla kokonaisuuden mainiosti hallinnassaan.
 
Vaikka Martinůn sinfoniat kuuluvat viime vuosisadan merkittävimpiin sävellyksiin, ei Sinfonia Lahti ole tietääkseni soittanut niistä yhtäkään. Toivonkin, että Kalmar vierailee Lahdessa pian uudelleen ja johtaa Martinůn sinfonioista vaikkapa mieliteoksiini kuuluvan kuutosen. Siitä päätellen, että Kalmar johtaa ensi viikolla Tampereella Martinůn viidennen sinfonian, tshekkiläinen mestari on hänen mielisäveltäjiään.
 
R alph Vaughan Willamsin kuudennen sinfonian vaihtelevissa käänteissä kuva sähköistävästä tahtipuikon taiturista monipuolistui ja vahvistui. Tosin reippaasti etenevässä ensimmäisessä osassa oli hieman huomauttamisenkin aihetta. Ykkösteeman ajatukset eivät piirtyneet kyllin selkeästi. Ja 6/8-tahtilajissa etenevän kakkosteeman jatsahtavat marssirytmit kärsivät turhan kiihkeästä menosta eivätkä erottuneet luonteeltaan kylliksi ykkösteemasta.
 
Toisen maailmansodan jälkitunnelmissa 1944-47 syntyneen sinfonian päättää salaperäinen, äärimmäisen hiljainen epilogi. Säveltäjä on ajatellut Prosperon jäähyväissanoja William Shakespearen näytelmässä Myrsky: "Sitä ainesta olemme, josta unelmat on tehty, ja uni ympäröi pientä elämäämme." Kalmarin mestarillisesti loihtima tiheä tunnelma säilytti jännitteensä viimeiseen säveleeseen saakka.
 
J ohannes Brahmsin ihanan toisen pianokonserton tulkinnasta on mahdotonta poimia mitään erityistä kohokohtaa, sillä se oli sulaa nautintoa alusta loppuun.
 
Marc-André Hamelin on armoitettu pianon mestari, jonka kehumiseksi eivät sanavarastot tahdo riittää. Hän ei keikaile ilmiömäisellä taituruudellaan, vaan asettaa sen täydellisesti musiikin palvelukseen. Soittamisen äärimmäinen helppous ei johtanut tulkinnan pinnallisuuteen, vaan mahdollisti Brahmsin musiikin esittelemisen uudessa valaistuksessa. Hamelinin tulkitsemana nämä rakastettavat sävelet soivat tavallista valoisampina ja elävämpinä.
 
Hamelin ja Kalmar tapasivat toisensa nyt Lahdessa ensi kertaa ja löysivät hengenheimolaisensa. Kun he vielä vetivät orkesterinkin henkevään taikapiiriinsä, oli tuloksena poikkeuksellisen yksimielistä ja nautittavaa musisointia.
 
Hurmaantuneen yleisön taputusinto laantui vasta kahden ylimääräisen numeron jälkeen. Claude Debussyn kappaleen Heijastuksia vedestä Hamelin tulkitsi äärimmäisen hienostuneesti ja vivahteikkaasti. Täydellisenä vastakohdana kuultiin sitten humoristisesti naputteleva ykköskappale Sergei Prokofjevin kokoelmasta Sarkasmeja.
 

Arto Sakari Korpinen


pääsivu | hakemisto 2005
 
Tämän tiedoston teksti © 2005 Arto Sakari Korpinen