ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 9/2005
   


Kalevalaisia näkyjä

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 7.4.2005
 
Jaakko Kuusisto, kapellimestari
Tuulia Ylönen, klarinetti

  • Aaron Copland: Klarinettikonsertto
  • Maurice Ravel: Menut antique
  • Claude Debussy: Rapsodia klarinetille ja orkesterille
  • Uuno Klami: Kalevala-sarja

ASK
 
Jaakko Kuusisto ja Tuulia Ylönen

 

K un Jaakko Kuusisto viime syyskuussa johti Sinfonia Lahden konsertin, suhtauduin hänen työskentelyynsä melkoisin varauksin. Sitäkin mieluisampaa on kertoa, että kaikki tuolloin mainitsemani kielteiset seikat loistivat tällä kertaa poissaolollaan.
 
Määrätietoisin ja tarkoituksenmukaisin ottein Kuusisto rakensi Uuno Klamin mestarillisesta Kalevala-sarjasta ehyen kokonaisuuden, jossa myös yksityiskohtien hienoudet pääsivät täysin oikeuksiinsa. Näkemyksellinen tulkinta piti joka hetki vallassaan, sillä nyt ei ollut puutetta siitä sähköisetä jännitteestä, jota viimeksi jäin kaipailemaan.
 
Sävähdyttävän tehokkaasti toteutettiin esimerkiksi teoksen ääriosien Maan synty ja Sammon taonta upeat nousut, sävelten voiman kasvattaminen äärimmäisestä pianissimosta mahtavasti jylisevään fortissimoon. Eikä kehtolaulua Lemminkäiselle voisi enää tämän herkemmin ja koskettavammin tulkita.
 
Kalevala-sarjan kaikki osat tarjoavat tarjoavat hienoja elämyksiä, mutta Terhenniemi on sittenkin erityinen suosikkini ilmavan impressionistisissa soinneissaan ja kepeästi tikuttavissa rytmeissään. Kerta kaikkiaan nerokkaimpia suomalaisen kynän piirtämiä partituurin sivuja - Sibeliuskin mukaan lukien.
 
Orkesteri musisoi konserttimestarinsa johdolla innoittuneesti ja yksituumaisesti. Loisteliasta soitantoa kuunnellessa en taaskaan voinut olla ihmettelemättä sitä, että Kalevala-sarja ei ole vieläkään löytänyt tietään maailman konserttilavojen vakionumeroksi. Mitä pitäisi tehdä?
 
M yös konsertin solisti tuli tällä kertaa orkesterin omista riveistä - soitti ja voitti. Tuulia Ylönen, joka on klarinetin äänenjohtajana herättänyt huomiota aistikkailla ja eläytyvästi soitetuilla sooloillaan, pääsi Aaron Coplandin konserton ja Claude Debussyn rapsodian parissa esittelemään laveammin mainioita taitojaan.
 
Minulla sattuu olemaan vanha vinyylilevy, jolla Coplandin klarinettikonserton soittaa Benny Goodman, kuuluisa jatsin mestari, joka ehti niittää laakereita myös klassisen musiikin tulkkina. Orkesteria johtaa itse säveltäjä.
 
Kuunneltuani konsertin jälkeen levyä uudelleen olen yhä vakuuttuneempi konsertissa syntyneen vaikutelmani pitävyydestä. Tuntuu ehkä uskomattomalta, mutta mielestäni Ylönen vetää vertailussa pitemmän korren rohkeammalla ja värikkäämmällä tulkinnallaan. Goodman soittaa kyllä taidokkaasti ja tyylikkäästi, mutta samalla turhankin hienostuneesti ja varovaisesti. Arasteleeko hän kenties säveltäjän läsnäoloa?
 
Jo aito amerikkalaista Home Sweet Home -tunnelmaa henkivässä hitaassa ensiosassa Ylönen tuo pisteet kotiin tunteikkaammalla ja sävykkäämmällä tulkinnallaan. Vielä selvemmin kakkoseksi jää Goodman kumman laimeasti soittamassaan kadenssissa. Mutta yllättävintä on sittenkin se, että railakkaasti puhalteleva suomalainen saa jatsin rytmeillä hurvittelevan finaalin svengaamaan vetävämmin kuin amerikkalainen swingin legenda!
 
T unnelmiaan oikukkaasti vaihtelevan rapsodian voisi Debussyn tunnetuinta orkesteriteosta mukaillen nimetä Faunin aamupäiväksi. Myös sen taiturillisessa tulkinnassa Ylönen esitteli ihastuttavasti soittimensa sointivärejä.
 
Konserton ja rapsodian välissä soitettu Maurice Ravelin Vanhanaikainen menuetti ei kuulu hänen mestariteoksiinsa, mutta tarjosi silti kuulijoille maistuvan välipalan ja solistille hengähdystauon.
 
Mitä tulee Tuulia Ylösen heilumiseen soittaessa (ESS 7.4.), ei se ole minua koskaan häirinnyt. Liittyessään niin luonnollisesti musiikin tulkintaan se ei ole edes kiinnittänyt huomiotani. Jopa hämmästyin, kun sitä minulle joku kerran valitteli.
 

Arto Sakari Korpinen


pääsivu | hakemisto 2005
 
Tämän tiedoston teksti © 2005 Arto Sakari Korpinen