ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 11/2005
   


Koskettavaa Liszt-tulkintaa

Mustaa ja valkoista -sarjan konsertti
Lahden konserttitalossa 12.4.2005
 
Katariina Liimatainen, piano

  • Claude Debussy: Estampes
  • Claude Debussy: Images oubliées
  • Claude Debussy: Etude retrouvée
  • Felix Mendelssohn: Sanattomia lauluja
  • Franz Liszt: Pensées des morts
  • Franz Liszt: Funerailles

ASK

 

P ianomusiikille omistettu Mustaa ja valkoista -sarja päättyi Katariina Liimataisen konserttiin, jossa kuultiin hieno valikoima Debussyn, Mendelssohnin ja Lisztin sävellyksiä.
 
Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtorina toimiva Liimatainen on hakenut runsaasti oppia ulkomailta: Wienin musiikkikorkeakoulusta, jossa hän suoritti diplomin, Prahan musiikkiakatemiasta ja Moskovan Tshaikovski-konservatoriosta. Hänen merkittävin kilpailumenestyksensä on 3. sija Franz Liszt -pianokilpailussa Italiassa.
 
I llan aloitti Debussyn kolmiosainen sarja Kuparipiirroksia. Mikä lie, mutta tulkinta ei minua koskettanut, niin hallittua kuin soitto sinänsä olikin.
 
Pagodit vaikuttivat kaikessa asiallisessa selkeydessään arkisilta, eikä Granadan iltoihin syntynyt odottamaani hämyistä, salaperäistä tunnelmaa. Voimankäyttöön kaipasin enemmän hiljaisia sävyttelyjä. Eniten nautin kappaleesta Puutarhoja sateessa, sen upeasta soinnin välkkeestä, vihmovasta sateesta ja viuhuvasta tuulesta.
 
Debussyn sarjan Unohdetut kuvat hitaan ensimmäisen osan esitysohjeeksi on merkitty surumielisesti ja suloisesti. Tulkinta olikin miellyttävän herkkää, vaikka tietynlainen levottomuus lopupuolella hieman häiritsikin.
 
Kakkoskappale, Louvren muisto, vaikutti kumman tutulta. Käsiohjelmasta selvisikin, että kyseessä oli tutun Pianolle-sarjan sarabanden varhaisversio. Kolmas kappale, joka perustuu säveltäjän mielilauluun Emme mene enää metsään, sillä sää on sietämätön, teki eittämättä vaikutuksen mahtavalla rymistelyllään.
 
M endelssohnin kokoelmasta Sanattomia lauluja oli Liimatainen valinnut kymmenen sävellystä. Niillekään en erityisemmin lämmennyt, vaikka en toisaalta voinut olla ihailematta hänen vaivatonta ja varmaa taituruuttaan vauhdikkaissa kappaleissa.
 
Mutta esimerkiksi Kehruulaulussa rukki pyöri niin vinhasti, ettei siinä juurikaan ehtinyt huolehtia musiikillisten ajatuksien ilmeikkyydestä. Satuttavimmin henkivät romanttista tunteen lämpöä nuorten pianistienkin usein soittamat pikkukappaleet A-duuri ja E-duuri.
 
K un illan päätteeksi päästiin Lisztin musiikin pariin, syntyi saliin vihdoin tiivis tunnelma. Vasta Lisztin musiikin syvällisenä ja eläytyvänä tulkkina Katariina Liimatainen osoitti täyden mestaruutensa. Hänen suvereeni taituruutensa oli luonnollisesti edelleen esillä, mutta nyt näkemyksellinen ja tunnekylläinen tulkinta nousi etualalle.
 
Kokoelmasta Runollisia ja uskonnollisia harmonioita pianisti oli valinnut kaksi murheen täyttämää sävellystä: psalmiin 130 pohjautuva Kuoleman ajatuksia ja Chopinin muistolle sävelletty Hautajaiset.
 
Erityisesti minua ihastutti jälkimmäisen teoksen levollisten jaksojen herkän runollinen ja aistikas tulkinta osuvasti punnittuine kosketukselline sävytyksineen. Loppupuolen jylhässä voimakohdassa vasemman käden jylisevät oktaavikulut toteutuivat sävähdyttävän tehokkaasti ja varmaotteisesti.
 

Arto Sakari Korpinen


pääsivu | hakemisto 2005
 
Tämän tiedoston teksti © 2005 Arto Sakari Korpinen