ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 14/2005
   


Tunteen paloa

Riihimäen kesäkonsertit:
 
Liana Isakadze, viulu
Eero Heinonen, piano
Riihimäen lasimuseossa 12.6.2005

  • Ludwig van Beethoven: Sonaatti pianolle ja viululle nro 4 a-molli op.23
  • Sulkhan Tsinsadze: Preludeja viululle ja pianolle (1986)
  • Johannes Brahms: Sonaatti pianolle ja viululle nro 3 d-molli op.108

ASK
 
Liana Isakadze & Eero Heinonen

 

R iihimäen kesäkonserttien tähtitaiteilijana vierailee tänä vuonna georgialainen viulisti Liana Isakadze, suomalaisen musiikkiväen suosikki - etten sanoisi lemmikki - jo vuodesta 1970 lähtien, jolloin hän voitti Sibelius-kilpailun jaetun ensi palkinnon.
 
Niinpä odotukset olivat korkealla, kun Isakadze konsertoi sunnuntai-iltana Riihimäen lasimuseossa. Ja ne myös täyttyivät, sillä temperamentikas taiteilija oli erinomaisessa tulkintavireessä. Eikä hänen loistava taituruutensa liioin osoittanut vähäisiäkään himmenemisen merkkejä.
 
Mutta konsertin onnistumiseen vaikutti merkittävästi myös illan oiva pianisti Eero Heinonen, joka soitti Isakadzen kanssa jalon, tasa-arvoisen kamarimusisoinnin hengessä. Niin yksimielistä ja saumattomaksi hiottua oli tulkinta, että saattoi kuvitella nauttivansa pitkällisen yhteistyön hedelmistä.
 
K onsertin aloitti Beethovenin viulusonaatti a-molli ja päätti Brahmsin viulusonaatti d-molli. Vaikka on tapana puhua viulusonaateista, ne on sävelletty pianolle ja viululle, nimenomaan tässä järjestyksessä. Säveltäjät halusivat korostaa teosten kamarimusiikillista luonnetta: ne eivät ole viulun hallitsemia solistinumeroita.
 
Tämän Isakadze ja Heinonen ottivat ihailtavasti huomioon heti Beethovenin sonaatin alusta lähtien. Erinomaisen sointitasapainon ansiosta kummankin tärkeät repliikit pääsivät vaivatta esiin.
 
Ensiosassa myrskyisät, vahvojen aksenttien ja tulisten jousenvetojen ryydittämät taitteet saivat vastakohdaksi herkän lempeitä sävyjä. Vekkulimaisesti leikittelevä toinen osa piirtyi herkullisen ilmeikkäänä. Sama lystinpito jatkui myös finaalissa, niin mollisävellajissa kuin liikuttiinkin.
 
Täydestä sydämestään Brahmsin sonaattiin eläytynyt Isakadze sytytti adagio-osassa kaunissointisen viulunsa hehkumaan vahvaa tunteen paloa. Sävelten valot ja varjot vaihtelivat hurmaavasti un poco presto -osassa, jota pianon helmeilevät sävelryöpyt värittivät.
 
Päätösosa presto agitato soi niin kiihkeänä ja verevänä kuin toivoa saattoi. Toki sävelten myrsky taukosi välillä auvoisiin mietiskelyn hetkiin, mutta vain puhjetakseen uudelleen järisyttävään voimaansa.
 
K uin tuliaisina Georgiasta kuultiin Sulkhan Tsintsadzen (1925-1991) preludeja vuodelta 1986. Erikoisuutena Tsintsadzen tuotannossa ovat Bachin Hyvävireisen klaverin mukaisesti sävelletyt 24 preludin sarjat, mukana siis kaikki duuri-ja mollisävellajit. Paitsi viululle ja pianolle hän kirjoitti myös sarjan pelkälle pianolle, sellolle ja pianolle sekä viululle, pianolle, celestalle ja kamariorkesterille.
 
Sävellajien kvinttiympyrässä siis pyörittiin, mutta minun korvissani musiikki kuulosti paradoksaalisesti vapaatonaaliselta. Moskovassa opiskelleen Tsintsadzen sävelkieli vaikutti yllättävän itsenäiseltä, vain pari kertaa juolahtivat hetkeksi mieleen Shostakovitsh ja Prokofjev.
 
Kahdentoista valikoidun preludin tunnelmat vaihtelivat laajana kirjona. Sätkytteleviä rytmejä, energistä motoriikkaa, humoristisesti löntystelevä elefantti, koraalimaista hartautta, viulun lumoavan kaunis melodia, pianon järkälemäisiä sointuja...
 
Joka tapauksessa Tsintsadze on onnistunut luomaan nykymusiikkia, joka ottaa tavallisenkin kuulijan oitis valtaansa.
 
S aatuaan kuulla ylimääräisenä numerona Brahmsin unkarilaisista tansseista tutuimman, nro 5 A-duuri, säihkyvän persoonallisena tulkintana oli yleisö aivan lääpällään. Mutta sitten vasta riemu repesi, kun taiteilijat soittivat kappaleen repäisevät lopputahdit uudelleen.
 
Riihimäkeläisiä voi onnitella paitsi upeasta lasimuseosta myös sen tunnelmallisesta ja akustisesti mainiosta konserttisalista. Tila on omiaan kamarimusiikille, mutta luullakseni sangen otollinen myös sinfonietta-kokoisille orkestereille.
 
Liana Isakadzea voi kuulla lasimuseossa vielä huomenna keskiviikkona kesäkonserttien päätöskonsertissa: tarjolla Mozartin jousikvintetto ja Enescun jousioktetto.
 

Arto Sakari Korpinen


pääsivu | hakemisto 2005
 
Tämän tiedoston teksti © 2005 Arto Sakari Korpinen