ASK Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 17/2005
   


Herkästi uruilla

Lahden kansainvälinen urkuviikko:
 
Carlo Curley, urut
Lahden Ristinkirkossa 13.8.2005

  • Antonín Dvořák (sov. Curley): Largo sinfoniasta nro 9, "Uudesta maailmasta"
  • Johann Sebastian Bach (sov. Curley): Sinfonia kantaatista nro 29, "Wir danken dir, Gott"
  • Georg Friedrich Händel (sov. Alexandre Guilmant): Aaria concerto grossosta F-duuri
  • John Stanley: Voluntary F-duuri
  • Johann Sebastian Bach (sov. Curley): Air orkesterisarjasta nro 3 D-duuri
  • Johann Sebastian Bach: Preludi ja fuuga a-molli BWV 543
  • Richard Wagner (sov. Curley): Lemmenkuolo oopperasta Tristan ja Isolde
  • John Bull: Rondo G-duuri
  • César Franck: Fantasia A-duuri
  • Henry Walford Davies: Interludi C-duuri
  • Marcel Dupré: Preludi ja fuuga g-molli op.7:3
  • Stuart Archer (sov.): Londonderry Air
  • Stefan Lindblad: Toccata amerikkalaisesta teemasta

ASK

 

U rkuviikon päätteeksi vietettiin lauantaina kodikasta iltapuhdetta Ristinkirkon urkujen ääressä. Maailmankuulu urkutaiteilija Carlo Curley osoittautui aitoon jenkkityyliin rennon leppoisaksi muusikoksi, joka soiton lomassa availi myös sanallista arkkuaan.
 
Välitön tunnelma syntyi jo heti kättelyssä, kun Curley anteeksi pyydellen riisui paitsi pikkutakkinsa myös kenkänsä! Lontoon lentokentän lakkoilujen tuoksinassa hän oli unohtanut soittokengät kotiin, eikä siinä muu auttanut kuin soitella pelkillä varpailla. Mutta mainiosti mestarilta soitto silti sujui, mikä ettei.
 
Muutamista sinänsä mitättömistä sattumuksista saattoi kuitenkin päätellä, ettei Curley ollut ehtinyt tutustua urkuihin kyllin perusteellisesti viime tinkaan jääneen perillepääsyn vuoksi.
 
V oin kehaista kuulleeni Curleytä Lontoossa jo vuosikymmeniä sitten, tarkemmin sanottuna 23. heinäkuuta 1978. Tunnelma oli silloin täysin toisenlainen, sillä Alexandra-palatsin suureen saliin oli roudattu mammuttimaiset Allen-sähköurut, joissa totisesti riitti potkua: tehoa 5500 wattia, huimat 164 äänikertaa ja peräti 380 kaiutinta, jotka oli pinottu mahtaviksi kankaitten peittämiksi vuoriksi.
 
Myös tässä musiikillisessa spektaakkelissa ui Curley kuin kala vedessä. Jo tuolloin 26-vuotiaana hänen kiitettävänä tavoitteenaan oli lähentää yleisöä ja urkuja toisiinsa. Niinpä ohjelma koostui kevyistä klassikoista kansanomaiseen tilkkutäkkityyliin - kuten nyt Lahden-konsertissakin.
 
T uskinpa kukaan muu urkuri kuin Curley saisi päähänsä aloittaa konserttinsa Antonín Dvořákin uuden maailman sinfonian hitaalla largo-osalla. Tosin kysymyksessä oli vastoin odotuksiani vain urkurin oma lyhyehkö fantasia largon iki-ihanasta, englannintorven soittamasta pääteemasta.
 
Jo sitä hellästi hyväilevin sormin soittaessaan Curley osoitti olevansa tulkitsijana häpeilemätön romantikko eli aiemmin urkuviikolla soittaneen terässormisen Wayne Marshallin täydellinen vastakohta.
 
Toisin kuin kiireinen Marshall, Curley malttaa paneutua musiikkiin pintaa syvemmälle, etsiä sille luonnetta ja ilmettä. Ja kun edellinen paahtaa mielellään fortissimossa muhkein soinnein, jälkimmäinen palvoo pianissimoita ja herkuttelee äänikertoja tiheään vaihdellen sekä puhtailla sointiväreillä että niitten aistikkailla yhdistelmillä.
 
Enpä muista yhtään urkuria, joka olisi yhtä ahkerasti kuin Curley lisäillyt ja vähennellyt äänikertoja sekä käännellyt pillikaappien säleitä pyrkiessään luomaan illuusiota musiikin vähittäisestä voimistumisesta ja hiljenemisestä.
 
M uita ohjelman ihastuttavan herkästi tulkittuja tunnelmapaloja olivat Händelin aaria concerto grossosta F-duuri ja Bachin air orkesterisarjasta D-duuri sekä Stuart Archerin sovittama irlantilaissävelmä Londonderry Air.
 
Franckin A-duuri-fantasian Curley tulkitsi miellyttävän sielukkaasti eläytymällä täydellisesti sen rakastettaviin säveliin. Tämä oli muuten illan ainoa teos, jonka hän soitti nuoteista.
 
Toki Curley paljasti myös leijonankyntensä taiturina pistämällä Duprén g-molli-fuugan tanssimaan hohdokkaan upeasti. Edeltänyt preludi puolestaan henki sadunomaista hämytunnelmaa hurmaavan runollisesti.
 
Ohjelman säihkyvästi päättäneen toccatan amerikkalaisesta teemasta on säveltäjä Stefan Lindblad (s. 1958) omistanut Leonard Bernsteinille.
 

Arto Sakari Korpinen


pääsivu | hakemisto 2005
 
Carlo Curleyn kuva hänen kotisivuiltaan
 
Tämän tiedoston teksti © 2005 Arto Sakari Korpinen