logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2006
 
main page
indexes
index 2006
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 1/2006
   


Minimalismi kolahti kerrankin

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 26.01.2006
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
Jorja Fleezanis, viulu

  • Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 33 B-duuri KV 319
  • John Adams: Viulukonsertto
  • Carl Nielsen: Pan ja Syrinx
  • Carl Nielsen: Saga-Drøm
  • Carl Nielsen: Helios-alkusoitto

 
  
Osmo Vänskä ja Jorja Fleezanis

 

E ilen 27.1. tuli kuluneeksi 250 vuotta Johannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus eli Wolfgang Amadeus Mozartin syntymästä.
 
Eipä ole Mozartin kynttilää yleensäkään pidetty vakan alla, mutta tänä juhlavuonna sitä tultaneen polttamaan niin suurella liekillä, että moni saattaa tuntea nahkansa kärventyvän. Omakohtaisesti koin, miten Mozart-huumaa jo vuodenvaihteessa hehkutettiin täyttä häkää säveltäjän kotimaassa Itävallassa.
 
Sinfonia Lahti kantoi kortensa kekoon soittamalla merkkipäivän aattoiltana Mozartin sinfonian nro 33 B-duuri KV 319. Vaikka teos ei kuulukaan mestarin nerokkaimpiin luomuksiin, kuuntelin sitä nautinnokseni, sillä sytyttävästi johtanut Osmo Vänskä sai orkesterin musisoimaan innoittuneesti ja elävästi. Napakasti ja osuvasti painotetut teemat piirtyivät ilmeikkäinä, eikä tulkinnassa ollut ainuttakaan yhdentekevää hetkeä.
 
J ohn Adamsin viulukonserton soitti Vänskän amerikkalaissoittajiston, Minnesota Orchestran, konserttimestari Jorja Fleezanis, joka aikoinaan teki aloitteen konserton tilaamisesta ja myös soitti sen kantaesityksen tammikuussa 1994. Lahdessa konsertto kuultiin ensi kerran jo syyskuussa 1995, jolloin solistina oli nuori amerikansuomalainen viulisti Kurt Nikkanen ja kapellimestarina Joseph Swensen.
 
Adams, joka nousi maailmanmaineeseen oopperallaan Nixon Kiinassa, kuuluu itämaisesta musiikista vaikutteita imeneitten minimalistisäveltäjien maltilliseen siipeen. Hän ei puhdasoppisten kollegojensa tavoin rassaa kuulijan hermoja jauhamalla yksinkertaista sävelaineistoa loputtomasti, vaan valaa musiikkiinsa myös todellista sisältöä ja pukee sen taitavasti värikkääseen sointiasuun.
 
Jo edellisellä kerralla kuuntelin konserton ärtymättä, väliin jopa nautiskellen. Tällä kertaa itsellenikin yllätykseksi suorastaan ihastuin siihen. Eniten hurmasi finaalin jatsillinen jammailu mahtavalla draivillaan. Ilmeisesti meno oli kymmenen vuotta sitten konemaisempaa, koska tulin kirjoittaneeksi, että kapellimestarin tehtäväksi jäi lähinnä metronomina toimiminen. Tällä kertaa ei tämmöinen ajatus pälkähtänyt päähäni, ei sinne päinkään.
 
On joskus sanottu, että askel konserttimestarin tuolilta solistin paikalle on pitkä. Toisin sanoen hyvä konserttimestari ei välttämättä ole hyvä solisti. Jorja Fleezanis todisti kuitenkin olevansa paitsi oiva orkesterimuusikko myös säihkyvästi ja verevästi tulkitseva viulun mestari. Ääriosissa hän loisti pidäkkeettömällä taituruudellaan, hitaassa osassa taas henkevänä ja herkkänä tulkitsijana, joka kirvoitti viulustaan kauniin ja sävykkään soinnin.
 
K onsertin jälkiosa oli omistettu kolmelle Carl Nielsenin sävellykselle, Pan ja Syrinx, Saga-Dröm ja Helios-alkusoitto, jotka Sinfonia Lahti tallentaa levylle näinä päivinä. Esitykset olikin trimmattu erinomaiseen valmiuteen, ja korva sai nauttia paitsi hioutuneesta yhteissoitosta myös lukuisista hienoista puhallinsooloista.
 
Egean meren rannalla innoituksensa saanut Helios-alkusoitto toimi tällä kertaa loppusoittona. Säveltäjän partituuriin merkitsemä näky auringosta, joka noustuaan hiljaisesta hämärästä riemukkain ylistyslauluin vaeltaa kultaista tietään vaipuakseen viimein hiljaa mereen, toteutui mitä vaikuttavimmin.
 

Arto Sakari Korpinen


Tämän tiedoston teksti © 2006 Arto Sakari Korpinen