logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2006
 
main page
indexes
index 2006
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 3/2006
   


Vakavaa huvitusta

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 16.2.2006
 
Ilan Volkov, kapellimestari
Steven Osborne, piano

  • Béla Bartók: Divertimento
  • Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto A-duuri KV 414
  • Joseph Haydn: Sinfonia nro 101 D-duuri, "Kello"

 

Ilan Volkov

 

R unsas vuosi sitten ostin englantilaisen BBC Music Magazine -lehden irtonumeron. Pantuani mukana tulleen Stravinski-levyn pyörimään, höristin oitis korviani, sillä Satakielen laulu tempasi välittömästi mukaansa lennokkuudellaan, eivätkä kaksi sinfoniaakaan jääneet huonommalle.
 
Näin tuli Ilan Volkov tietoisuuteeni - johtamalla hienosti Osmo Vänskältä loistokuntoisena perimäänsä BBC:n skottilaista sinfoniaorkesteria.
 
Odotukseni olivatkin korkealla, kun nuori israelilainen maestro nyt johti wieniläisklassiseen kokoon pienennettyä Sinfonia Lahtea Sibeliustalossa. Enkä pettynyt hiukkaakaan: erinomaisen elävä, aistikas ja oivasti hiottu musisointi tuotti sulaa nautintoa konsertin alusta loppuun saakka.
 
Jousisto aloitti illan soittamalla Bartókin divertimenton. Vain parisen viikkoa ennen toisen maailmansodan syttymistä valmistunut teos on vakavailmeisempi ja syvällisempi kuin huvitusta tarkoittavasta nimestä voisi päätellä, vaikka on siinä toki myös leikittelyllä ja tanssillisuudella sijansa.
 
Volkov piti määrätietoisesti huolta musiikin valojen ja varjojen tehokkaasta vaihtelusta eikä päästänyt tulkinnan jännitettä hetkeksikään herpaantumaan. Jousien yksituumaisuus ja soinnin lämpö hivelivät kuulijan mieltä ja korvaa. Monista onnistuneista soolo-osuuksista mainittakoon Turusta Lahteen konserttimestariksi palanneen Jyrki Lasonpalon henkevät puheenvuorot.
 
 
Steven Osborne

 
I llan konsertto oli valittu synttäreitään juhlivalta Mozartilta. Sattuma korjasi satoa: skotti Steven Osborne soitti saman konserton KV 414 A-duuri kuin Peter Lönnqvist jo edellisellä viikolla konserttitalossa. Tosin tällöin orkesterina oli pelkkä jousikvartetti, nyt täysi orkesteri puhaltimineen kaikkineen.
 
Lahdessa jo aiemmin vieraillut Osborne hurmasi jälleen kuulijansa. Hänen soittaminaan Mozartin rakastettavat sävelet muotoutuivat luonteikkaina pienintä piirtoa myöten, jokainen sävel oli kuin kultavaa'alla punnittu. Ehyempää, tasapainoisempaa ja samalla elävämpää Mozart-tulkintaa on vaikeata kuvitella.
 
Pienoisena ihmeenä pidin sitä, että illan sinfoniaa ei oltu valittu Mozartilta vaan Haydnilta. Kuultiin sinfonia nro 101 D-duuri, jonka lisänimi Kello johtuu andante-osan hauskasti lonksuttavasta säestyksestä - tik-tak-tik-tak kuin mummon kaappikello konsanaan.
 
Ilman tahtipuikkoa, luonteikkain ja ilmaisevin elein johtava Volkov todisti myös Haydnin musiikin muotoilijana syvän musikaalisuutensa ja näkemyksellisyytensä. Kuinka ihanasti kaartuikaan esimerkiksi andanten viehkeä melodia kellosäestyksensä yllä.
 
B artókin divertimentosta tuli mieleeni Musiikkia kielisoittimille, lyömäsoittimille ja celestalle, jota monet pitävät unkarilaisen mestarin nerokkaimpana luomuksena. Tästä huolimatta sitä ei ole tietääkseni koskaan soitettu Lahdessa.
 
Olisi jo korkea aika! Mitä tuumaatte, maestro Volkov, johtaisitteko te teoksen seuraavalla Lahden vierailullanne? Tervetuloa pian uudelleen!
 

Arto Sakari Korpinen


Ilan Volkovin kuva: Van Walsum Management/Keith Saunders
 
Tämän tiedoston teksti © 2006 Arto Sakari Korpinen