logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2006
 
main page
indexes
index 2006
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 4/2006
   


Kiinalaista pianosirkusta

Musiikkia Sibeliuksen syntymäkaupungissa:
 
Yundi Li, piano
Hämeenlinnan raatihuoneessa 19.2.2006

  • Wolfgang Amadeus Mozart: Pianosonaatti C-duuri KV 330
  • Robert Schumann: Karnevaali
  • Franz Liszt: Rhapsodie espagnole
  • Frédéric Chopin: Andante spianato et grande polonaise brillante

 

Yundi Li

 

A rgentiinalainen Martha Argerich, kiinalainen Yundi Li, italialainen Maurizio Pollini, puolalainen Krystian Zimerman - kuka neljästä pianistista ei kuulu joukkoon?
 
Ai, että Yundi Li? Eipäs, sillä kaikki kuuluvat joukkoon! Jokainen on voittanut arvostetun Chopin-kilpailun Varsovassa ja nimenomaan saanut ensimmäisen palkinnon, jota ei ole aina jaettu.
 
Voitollaan vuonna 2000 Yundi Li liittyi nuorten pianistien hämmästyttävään Kiina-ilmiöön, jonka kärkimies on kohuttu Lang Lang. Philadelphian orkesteri, San Franciscon sinfonikot, Ranskan kansallisorkesteri - siinä vain muutamia niistä maineikkaista orkestereista, joitten solistina Li on jo ehtinyt soittaa. Merkittävä saavutus on myös kiinnitys klassisen musiikin huippulevymerkkeihin kuuluvan Deutsche Grammophonin talliin.
 
K uinka hämeenlinnalaiset Musiikkia Sibeliuksen syntymäkaupungissa -konserttisarjan järjestäjät onnistuivatkin kalastamaan tämmöisen vonkaleen verkkoonsa?
 
Tätä ihmettelin etukäteen. Ehkä siksikin koin konsertin lopulta melkoisena pettymyksenä, sillä sen pääasialliseksi anniksi jäi pianistin ilmiömäisen taituruuden ilotulitusmainen esittely. Ihmetellessäni henkeä haukkoen huikeita taituruustemppuja tunsin välillä istuvani konsertin sijasta sirkuksessa.
 
Musiikin huolella puleerattu pinta kyllä kiilsi aina häikäisevän upeana, mutta sen sisäisten arvojen syväluotaus oli luvattoman niukkaa ellei suorastaan olematonta. Niin tarkasti ja huolellisesti kuin pianisti piirtelikin musiikin yksityskohtia, jäivät myös kosketukselliset hienoudet, etenkin pianissimosävytykset, sangen vähäisiksi.
 
Niinpä Chopin-kilpailun voitto nyt ihmetyttääkin eikä ihan vähän, sillä puolalaisen mestarin, jos kenen, musiikki vaatii tulkitsijaltaan äärimmäistä herkkyyttä ja aitoa tunnetta.
 
P arhaiten Yundi Lin tulkintaote sopi teknisiä vaikeuksia täpötäyteen ladattuun Lisztin Espanjalaiseen rapsodiaan, joka pohjautuu monien muittenkin säveltäjien muuntelemaan follia-teemaan. Kuin jykevillä moukarin iskuilla alkaneessa tulkinnassa riitti toinen toistaan mahtavampia sävelten vyörrytyksiä ja säihkyvämpiä koristekuviointeja. Uskomattoman upea suoritus, kieltämättä.
 
Koska Chopinin Andante spianato et grande polonaise brillante ei kuulu säveltäjän sisäistyneisimpiin sävellyksiin, kuuntelin myös sen säihkyvää ja lennokasta tulkintaa nautinnokseni. Mutta miten Li olisi tulkinnut Chopinin nokturneja?
 
Myös virkeästi soitetussa Mozartin C-duurisonaatissa KV 330 olivat asiat sinänsä kohdallaan. Kaikessa sujuvuudessaan esitys vaikutti kuitenkin enemmän ulkokohtaiselta, loistavaa sorminäppäryyttä esittelevältä soittosuoritukselta kuin henkevältä tulkinnalta.
 
Eniten Lin taipumuksesta kiireiseen pintaliitoon kärsi Schumannin 21 pikkukappaleen sarja Kaarnevaali. Sävelellisten ajatusten aistikkaassa ja tyylikkäässä muodonnassa ei toki ollut valittamista, mutta en kokenut Lin soittoa omakohtaisesti elettynä tulkintana vaan sinänsä hienojen tehojen tavoitteluna.
 

Arto Sakari Korpinen


Tämän tiedoston teksti © 2006 Arto Sakari Korpinen