logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2006
 
main page
indexes
index 2006
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 5/2006
   


Rahmaninovia haltioittavasti

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 16.3.2006
 
En Shao, kapellimestari
Lewis Lipnick, kontrafagotti

  • Kalevi Aho: Konsertto kontrafagotille ja orkesterille
  • Sergei Rahmaninov: Sinfonia nro 2 e-molli

 
  
En Shao & Lewis Lipnick

 

Sinfonia Lahden kapellimestarina usein vieraillut En Shao oli jälleen mies paikallaan. Tällä kertaa hän täytti odotukset jopa kukkuramitoin Rahmaninovin toisen sinfonian erinomaisena tulkkina.
 
Shao tarjosi haltioittavan, pitkään muistissa säilyvän elämyksen tulkitsemalla venäläisen säveltäjän rakastettavaa mestariteosta henkevästi: sekä herkän lempeästi että sävähdyttävän tehokkaasti.
 
Näyttää olevan jo viides kerta, kun erittelen vaikutelmiani Shaon johtamisesta. Ensimmäisellä kerralla 1995 kritikoin hänen johtamistekniikkaansa, tahtipuikko kun muun muassa puhkoili turhan usein sekä kattoa että takaseinää. Kolmannella kerralla kaipasin yksityiskohtien herkempää elävöittämistä ja tahtipuikon sulavampaa ja elastisempaa kaartelua.
 
Tällä kertaa ei ollut enää aihetta moitteisiin. Ihailin Shaon varmaa ja arvovaltaista työskentelyä varauksettomasti. Hänestä on kehkeytynyt määrätietoinen ja näkemyksellinen tahtipuikon mestari.
 
Sitä paitsi hänellä riittää kiitettävästi taitoa ja halua hioa orkesteri mainioon valmiuteen. Ja konsertissa hän kykenee innoittamaan muusikot antamaan parastaan ja eläytymään tulkintaan täydellisesti.
 
Voimatasapainon horjahtelu jätti kuitenkin muutaman kerran huomattamisen aihetta. Muuten lumoavasti soitetussa ensi osan hitaassa johdantojaksossa tuppasivat puupuhaltimet pariinkin otteeseen peittämään viuluja.
 
Johdettuaan nelisen vuotta sitten Bartókin Ihmeellisen mandariinin Shao ojensi saamansa kukkaset välittömästi klarinetisti Timo Saarenpäälle. Nyt hän uusi tempun puikkelehtimalla kukkineen orkesterin läpi Olli Leppäniemen luo. Eikä suotta, sillä tämä soitti hitaan osan pitkän klarinettisoolon ihastuttavan herkästi ja aistikkaasti.
 
Rahmaninovin toinen sinfonia näyttää vihdoinkin vakiinnuttavan ansaitsemansa aseman myös suomalaisten orkestereitten ohjelmistoissa. Harmittavan kauan on meillä nyrpistelty sen hurmaavia melodioita estottomasti pursuilevalle romantiikalle. Samalla Rahmaninovin toista pianokonserttoa, sisarteosta, on kuitenkin ihasteltu yhtenä ohjelmiston suursuosikeista. Mikä sopii konsertolle, ei muka sovikaan sinfonialle. Ja mitä vielä!
 
N autittavan elävästi tulkittiin myös Kalevi Ahon uutuus, Norjan Bergenissä viime kuussa kantaesitetty konsertto kontrafagotille ja orkesterille. Solistina soitti taitajan varmoin ottein teoksen tilannut Lewis Lipnick, Washingtonin kansallisen sinfoniaorkesterin soolofagotisti.
 
Konserton ylenpalttinen ja sopivasti vaihteleva musiikillinen sisältö piti mielenkiinnon hyvin yllä, jos kohta mitään erityisen selkeästi hahmottuvaa ei kokonaisuudesta erottunutkaan.
 
Vaikka soolo-osuus vaatii suurta taituruutta, ei teos vaikuttanut soolokonsertolta vaan pikemminkin konsertoivalta sinfonialta. Jotenkin tuntui hassulta, että solisti piti siestaa, kun orkesteri paahtoi täysillä uljaita huipennuksiaan ja muut puhaltimet huitoivat kukkoina tunkiolla.
 
Olisikin ehkä ollut parempi käyttää orkesterina vain jousistoa lyömäsoittimilla, harpulla, pianolla ja celestalla ryyditettynä. Näin soolosoitin olisi hallinnut lavaa ja saanut sanottavansa kunnolla kuuluville.
 

Arto Sakari Korpinen


Tämän tiedoston teksti © 2006 Arto Sakari Korpinen