logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2006
 
main page
indexes
index 2006
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 7/2006
   


Mustaa ja valkoista -konserttisarja:
 
Teppo Koivisto, piano
Lahden konserttitalossa 28.3.2006

  • Johann Sebastian Bach: Ranskalainen alkusoitto BWV 831
  • César Franck: Preludi, koraali ja fuuga
  • Claude Debussy: Pour le piano
  • Charles Valentin Alkan: Sinfonia soolopianolle op.39:4-7

 

Teppo Koivisto

 

C harles Valentin Alkanin elämä päättyi erikoisesti. Kerrotaan, että kirjahylly kaatui hänen päälleen, kun hän tavoitteli sen ylimmältä hyllyltä Talmudia, juutalaista perinnekokoelmaa.
 
Tarinan todenperäisyys jäänee ikuisesti hämärän peittoon. Sitäkin varmempaa lienee se, että Alkan intohimoisena kirjojen ystävänä "vietti suuren osan elämästään kirjahyllyn alla", kuten eräs hänen tuttavansa asian ilmaisi.
 
Ai, että kuka kumman Alkan? No, hän oli ranskalainen pianisti ja pianomusiikin säveltäjä, Chopinin ja Lisztin aikalainen, jonka nimeä saati sävellyksiä ei meillä Suomessa ole monikaan kuullut.
 
Mutta onpa meillä ainakin yksi pianisti, joka on ryhtynyt Alkanin musiikin intomieliseksi esitaistelijaksi: Teppo Koivisto, joka tiistai-iltana konsertoi Lahden konserttitalossa.
 
Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon liittyneessä konserttisarjassaan Koivisto soitti ensimmäisenä suomalaispianistina Alkanin 277-sivuisen mammuttiteoksen Douze etudes dans tous les tons mineurs (Kaksitoista mollietydiä). Myöhemmin hän on esittänyt sen muun muassa Berliinin kansainvälisen pianofoorumin luentokonsertissa.
 
N yt Koivisto soitti teoksesta neljä etydiä, joitten muodostamalle kokonaisuudelle säveltäjä itse antoi nimen Sinfonia soolopianolle.
 
Alkan kuului aikansa huippupianisteihin: jopa Liszt piti hänen taituruuttaan lyömättömänä. Alkan osasikin ladata etydinsä niin täyteen soittoteknisiä vaikeuksia, että voi nähdä "pianistisia painajaisunia", kuten Koivisto käsiohjelmassa kertoi.
 
Melkoista ilotulitusta on jo sinfonian ensimmäinen osa rätisevine sointuryöppyineen. Sävelkieli tuo paikoitellen mieleen Schubertin ja Chopinin, mutta viittaa yllättäen myös tulevaisuuteen: Skrjabiniin, joka Alkanin kuollessa vuonna 1880 oli vasta kahdeksanvuotias.
 
Surumarssiksi otsikoitu toinen osa on hirtehinen sävelkuva, toista maata kuin Chopinin pianosonaatin jalopiirteinen ja aidosti harras surumarssi. Kolmannen osan kiihkeätä pääjaksoa tuskin tunnistaa menuetiksi; sen lempeämpi, kansanlaulunomainen trio-jakso tuo Schubertin ohella mieleen myös Mendelssohnin.
 
Huikeinta on meno presto-finaalissa. Koivisto ei todellakaan liioittele kirjoittaessaan, että "vasemman käden lähes utopistiset hyppysarjat ovat trapetsitaiteilua hurjimmillaan". Häikäisevän upeasti ja taiturillisesti hän kuitenkin suoriutui vaativasta haasteestaan.
 
Myös Debussyn kolmiosaisen sarjan Pour le piano (Pianolle) nopeissa ääriosissa, Teppo Koiviston loistava sormitekniikka pääsi sävähdyttävästi oikeuksiinsa: sävelet pyyhälsivät vauhdikkaina vihureina kimmeltävin kuvioin.
 
Kaiken kaikkiaan mahtava tour de force, voimannäyte!
 
B achin Ranskalainen alkusoitto BWV 831 — joka itse asiassa on alkusoiton ja tanssien muodostama sarja — sujui sekin aluksi nautittavasti. Alkusoiton hidas jakso kaartui korukuvioineen kauniisti ja nopea jakso eteni kimmoisin rytmein hyväntuulisuutta helkkyen. Mutta passepied ja bourree vipelsivät turhan hätäisinä, tuhdisti soitettu gigue kaipasi sulavampaa keinahtelua, ja kiireisesti suihkinut echo maistui läpisoitolta.
 
Franckin hienoimman pianosävellyksen Preludi, koraali ja fuuga tulkinta jäi harmittavasti illan pohjanoteeraukseksi: preludissa musiikin muodonta oli merkillisen epämääräistä, koraalissa oli herkistävää hartautta niukalti, ja fuuga eteni tasapaksusti. Fortea ja fortissimoa kyllä riitti, mutta mihin unohtuivat pianissimot?
 

Arto Sakari Korpinen


Tämän tiedoston teksti © 2006 Arto Sakari Korpinen