logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2006
 
main page
indexes
index 2006
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 10/2006
   

 
Härkää sarvista
 
Potentia Sinfonica ja Helsinki Sinfonia
Sibeliustalossa 13.5.2006
 
Dmitri Slobodeniouk, kapellimestari

 
  • Jean Sibelius: Satu
  • Gustav Mahler: Sinfonia nro 5 cis-molli

 
 

Dmitri Slobodeniouk

 

K uin kuuta nousemaan olen jo vuosia odottanut, että Sinfonia Lahti ottaisi ohjelmaansa mieliteoksiini kuuluvan Gustav Mahlerin viidennen sinfonian.
 
Mutta turhaan. Merkittävimpinä esteinä ovat ilmeisesti olleet taloudelliset seikat: teos vaatii tavallista huomattavasti suuremman puhaltajiston.
 
Toiveeni täyttäjät tulivatkin nyt yllättävältä taholta. Yllättävältä siksi, etten todellakaan osannut kuvitella erittäin vaativan ja mittasuhteiltaan monumentaalisen teoksen esittäjäksi opiskelijaorkesteria.
 
Lahden ammattikorkeakoulun ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian orkesterit, Potentia Sinfonica ja Helsinki Sinfonia, tarttuivat kuitenkin yhteisvoimin härkää sarvista - ja voittivat kirkkaasti!
 
Orkesterit yhdistämällä oli syntynyt lähes satapäinen soittajisto, eikä kaivatuista puhaltajista ollut pulaa. Käsiohjelma luetteli yhdeksän käyrätorvensoittajaa ja seitsemän trumpetistia, vain pari esimerkkiä mainitakseni.
 
Niin korkealle tasolle yltävät nykyään nuorten soittajien taidot, etteivät sinfonian tekniset ja tulkinnalliset vaikeudet näyttäneet tuottavan heille kummoisiakaan ongelmia. Epävarmuutta saati arkailua ei ollut havaittavissa. Päinvastoin vapautunut ja intomielinen tulkinta säteili nuorekasta musisoimisen iloa.
 
Kapellimestari Dmitri Slobodeniouk oli harjoittanut soittajiston kiitettävään valmiuteen, jos kohta yksityiskohdat siellä täällä kaipasivatkin vielä lisähiontaa. Selkein ja tarkoituksenmukaisin viittein hän piti esityksen ohjat oivasti käsissään.
 
Y limaallisen kaunis adagietto oli sinfonian tunnetuin ja rakastetuin osa jo ennen soimistaan elokuvassa Kuolema Venetsiassa. Tälläkin kertaa koettiin sen parissa konsertin lumoavimmat hetket. Jousiston herkkä tulkinta huokui satuttavasti tunteen lämpöä ja soinnin suloutta. Sinfonian muissakin vaiheissa herätti selloryhmä erityistä ihastusta hivelevän täyteläisellä ja yhtenäisellä soinnillaan.
 
Minulle ensimmäinen osa on kuitenkin läheisin: sitä jaksan kuunnella loputtomiin eri kapellimestarien levytulkintoina. Ehdoton suosikkini on kuitenkin Baijerin radion sinfonikkoja johtava Rafael Kubelik, joka antaa musiikin edetä muita kapellimestareita liikkuvammin. Niinpä Slobodenioukin tempovalinnat vaikuttivat minusta paikoin turhan hitailta, olkoonkin että kysymyksessä on surumarssi.
 
Muissakin osissa saatiin nauttia kosolti hienoista yksityiskohdista, jotka sävähdyttivät vaskisella voimallaan tai kiehtoivat henkevällä aistikkuudellaan. Mutta silloin tällöin ilmeni myös hienoista tyhjäkäyntiä, joka sai tulkintaa kantavan jännitteen hetkeksi hiipumaan.
 
Sinfonian aloittaa poikkeuksellisesti yksinäisen trumpetin uljaasti korkeuksiin kohoava soolo. Kunniakkaasta ja arvatenkin myös hieman pelottavasta tehtävästä suoriutui japanilainen Atsushi Sakamoto upeasti, samoin monista muista tärkeistä puheenvuoroistaan myöhemmin. Lukuisilla hienoilla sooloillaan loisti myös Ilkka Puputti, nykyään Stadiassa opiskeleva Lahden konservatorion kasvatti, joka kirvoitti käyrätorvestaan hurmaavan muhkeana kantaneen soinnin.
 
K onsertin alkunumeroksi Dmitri Slobodeniouk oli valinnut lempiteoksiinsa kuuluvan Sibeliuksen sinfonisen runon Satu. Tulkinta oli eheydessään sangen nautittava, vaikka kaipailinkin välillä sekä leiskuvampaa tunteen paloa että teemojen luonteikkaampaa ilmeittämistä.
 

Arto Sakari Korpinen


Tämän tiedoston teksti © 2006 Arto Sakari Korpinen