Jane Parker-Smith (photo: Hanya Chlala)

nglantilainen Jane Parker-Smith kuuluu aikamme kuuluisimpiin urkureihin. Niinpä olikin korkea aika saada hänet esiintymään Lahden urkuviikolla.
 
Konsertista muodostui erittäin nautittava ja antoisa, vaikka urkumusiikin suurimmat mestarit loistivatkin poissaolollaan. Epäilemättä tämä oli Parker-Smithin määrätietoisten ja elävien tulkintojen ansiota. Sitä paitsi hän oli tehnyt hienoja löytöjä penkoessaan unhoon jääneitä urkusävellyksiä pölyttyneiltä nuottihyllyiltä.
 
No, onkos tullut joulu nyt kesän keskelle? Amerikkalaisen Garth Edmundsonin (1900-1971) Toccata virrestä Enkeli taivaan kajahti konsertin loisteliaana alkunumerona Ristinkirkon valoisaan suvi-iltaan. Urkurin täydellisyyttä hipova soittotekniikka pääsi säkenöivän vauhdikkaassa tulkinnassa upeasti oikeuksiinsa.
 
Saksalainen Wilhelm Middelschulte (1863-1943) suoritti pääosan elämäntyöstään Yhdysvalloissa. Hänen Passacagliansa d-molli tarjosi illan painavinta antia: sävellyksen saattoi hyvin kuvitella jonkin nimekkään mestarin kynästä lähteneeksi. Kromaattisen teeman 62 muunnelman joukkoon ujuttautui tuttu bach-aihe, ja teos huipentui uljaasti virren Jumala ompi linnamme säveliin. Näkemyksellisellä tulkinnallaan Parker-Smith toi teoksen esille parhaassa mahdollisessa valaistuksessa.
 
Dezsö Antalffy-Zsiross (1885-1945) toimi Budapestissa Pyhän Tapanin katedraalin urkurina kunnes muutti Yhdysvaltoihin hänkin. Uuden kotimaansa musiikkiperinteitä hän kunnioitti aistikkaasti viihteellisellä sävellyksellään Sketches on Negro Spiritual Songs (Sävelkuvia negrospirituaaleista).
 
Konsertin neljäs minulle uusi säveltäjätuttavuus oli puolalais-saksalainen Joseph Kromolicki (1882-1961), joka sävellyksessään Teema ja muunnelmia käyttelee uusromanttisia keinovaroja taidokkaasti. Mielikuvituksekkaat sommitelmat pitivät kuulijan hyvin hereillä, etenkin kun Parker-Smith soitti ihastuttavan luonteikkaasti.
 
llan viehkeästi ja herkästi tulkittu tunnelmapala, Sigfrid Karg-Elertin Valse mignonne, on viime vuosisadan alkupuolen hempeää salonkimusiikkia parhaimmillaan. Sen ja parin muun kappaleensa syntyä on säveltäjä itse selvitellyt huvittavasti:
 
"...olin eräänä päivänä soitellut upeilla teatteriuruilla ja olin kokemuksesta aivan humaltunut. Tässä tilassa sävelsin nämä kappaleet, jotka kuulostavat hämmästyttävän vaikuttavilta. Suokoon Pyhä Cecilia syntini anteeksi..."
 
Täysin toista maata on takavuosina Lahdessa usein vierailleen Guy Bovet'n konstaileva kappale Hamburger Totentanz (Hampurin kalmantanssi). Tähän sätkyttelevään ja jytkyttelevään ikiliikkujaan piilotetuista muitten säveltäjien teemanpätkistä erotin vain Beethovenin Für Elisen.
 
haa, Mozartia ylimääräisenä - juhlavuoden kunniaksi tietenkin! Näin ajattelin, kunnes sointuihin ja rytmeihin alkoi hivuttautua jatsahtavia sävyjä. Jälkeenpäin selvisi, että kysymyksessä oli unkarilaisen Zsolt Gárdonyin (s. 1946) kappale Mozart Changes (Mozart-muunteluja) vuodelta 1996. Ihan mukava kipale, sanoisin.
 
Kiitokset tiedosta Petri Vähätalolle, jonka sormet olivat pelissä mukana myös esimerkillisen käsiohjelman toimittamisessa. Säveltäjät ja sävellykset esiteltiin tyhjentävästi - ja hauskasti sitä paitsi.