logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2006
 
main page
indexes
index 2006
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 15/2006
   


Oivat ’viransijaiset’

Västerås Sinfonietta
Sibeliustalossa 5.10. 2006
 
Hannu Koivula, kapellimestari
Alexander Toradze, pianosolisti
Joakim Angnas, trumpettisolisti
 
  • Britta Byström: Jäähyväismuunnelmia (2005)
  • Dmitri Shostakovitsh: Pianokonsertto nro 1 c-molli
  • Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 7 A-duuri
 

Västerås Sinfonietta

 

S amana päivänä, kun Sinfonia Lahti esiintyy Tokiossa Musashinon kulttuuritalossa, hoitaa Västerås Sinfonietta ”viransijaisuutta” Sibeliustalossa. Ja hyvin hoitaakin.
 
Lavalle asettautuu 30-henkinen orkesteri Lahden ruotsalaisesta ystävyyskaupungista. Ja kun orkesterin taiteellinen johtaja Hannu Koivula kohottaa tahtipuikkonsa, lennähtää ilmoille tuoreita säveliä, Britta Byströmin (s. 1977) Jäähyväismuunnelmia vuodelta 2005.
 
Oitis on selvää, että taitavat muusikot ovat asialla. Varsin monisyiset sävelkudokset piirtyvät täsmällisen selkeinä tahtipuikon tiukassa ohjauksessa.
 
Niin koko teoksen kuin sen 14 muunnelmankin nimet juontuvat Haydnin sinfonioitten lisänimistä. Valitettavasti käsiohjelma kertoo niistä vain muutaman: Filosofi, Kello, Yllätys, Aamu. Kun säveltäjä on sitä paitsi jättänyt muunnelmien väliset rajat hämäriksi, pääsevät ahaa-elämykset livahtamaan kuulijalta sivu suun. Vahinko!
 
Osaavasti sommiteltua, mielikuvitusrikasta ja kuulijaystävällistä nykymusiikkia kuuntelen joka tapauksessa mielikseni. Tosin aluksi riittää samanlaista touhukasta vipellystä niin pitkään, että alan jo ihmetellä, mihin ovat unohtuneet elävöittävät vastakohdat. Onneksi siirrytään sentään toisenlaisiinkin, levollisempiin ja mietiskelevämpiin tunnelmiin.
 
S itten astelee lavalle amerikangeorgialainen pianisti Alexander Toradze adjutanttinaan Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen soolotrumpetisti Joakim Agnas. Vuorossa on 25.9. 100-vuotta täyttäneen Dmitri Shostakovitshin ensimmäinen pianokonsertto, johon sisältyy solistinen trumpettiosuus.
 
Hölmöltä tuntuu, että Toradze soittaa ihan saman sävellyksen kuin edelliselläkin Lahden- vierailullaan 2001 (orkesterina tuolloin Esa-Pekka Salosen johtama RSO ja trumpetistina Jouko Harjanne). Onhan Shostalla toinenkin pianokonsertto, kerrassaan mainio sekin!
 
Hidas osa on tulkinnan parasta antia, kuuntelen sitä varauksettomasti nautiskellen. Kumpikin solisti tulkitsee soolonsa hienostuneen herkästi ja vivahteikkaasti.
 
Nopeissa ääriosissa hämmästelen jälleen Toradzen ilmiömäistä taituruutta, jos kohta harmittelenkin hänen kosketuksensa kovuutta. Huikean taiturillisesti musisoi myös Agnas, etenkin finaalin hektisissä riuhtaisuissa.
 
En hikeenny tällä kerralla Toradzen raskaasti moukaroiviin fortissimoihin aivan niin paljon kuin viimeksi. Ehkä hän on hiukan oppinut hillitsemään voimankäyttöään. Ääriosien kutkuttava huumori ja satiiri peittyvät silti yhä voimalla ja vauhdilla hurjasteluun.
 
Yhtä kaikki esitys uppoaa yleisöön kuin häkä. Juhlinta tuottaa tulosta, sillä Toradze ei pihtaile ylimääräisiä numeroita. Kuullaan konserton viimeinen osa uudelleen ja kaksi soolokappaletta.
 
Shostakovitshin Fantastisen tanssin op. 1 nro 1 (!) Toradze soittaa uskomattoman omapäisesti. Muina miehinä hän vaihtaa säveltäjän kepeän allegretton laahaavaksi adagioksi. Stravinskin tango puolestaan etenee jämäkkänä ja oikukkaana.
 
K onsertin päättää Ludwig van Beethovenin seitsemäs sinfonia. Teoksen railakkaita säveliä siemaillessani olen täysin toista mieltä kuin Carl Maria von Weber, jonka mukaan Beethoven on siinä edennyt hulluuden partaalle.
 
Määrätietoisin ja innostavin viittein Hannu Koivula pitää huolen siitä, että tulkinta on alusta loppuun elävää, ja orkesteri kunnostautuu antaumuksellisella ja viimeistellyllä musisoinnillaan. .
 

Arto Sakari Korpinen


Västerås Sinfoniettan kuva sen nettisivulta
 
Tämän tiedoston teksti © 2006 Arto Sakari Korpinen