logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2006
 
main page
indexes
index 2006
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 16/2006
   


Venäläinen värisuora

Sinfonia Lahti
Sibeliustalossa 30.11.2006
 
Carlos Kalmar, kapellimestari
Alina Pogostkina, viulu

  • Anatoli Ljadov: Lumottu järvi
  • Dmitri Shostakovitsh: Viulukonsertto nro 1 a-molli
  • Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 3 c-molli

ASK

Carlos Kalmar

 

V enäläisillä säveltäjillä oli värisuora Sinfonia Lahden konsertissa: Anatoli Ljadov, Dmitri Shostakovitsh, Sergei Prokofjev.
 
Vaikka konsertin aloittanutta Ljadovia voikin pitää kolmikon heikoimpana renkaana, hänen viehkeä sävelkuvansa Lumottu järvi vuodelta 1909 puolusti mainiosti paikkaansa ohjelmassa. Romanttista sävelkieltä odottaneen kuulijan korvissa Ljadovin hienostuneet melodiat ja harmoniat kuulostivat yllättävän impressionistisilta ja toivat mieleen ranskalaisen Claude Debussyn musiikin.
 
Mutta toisinaan sävelissä pilkahteli myös piirteitä, jotka viittasivat Aleksandr Skrjabiniin, Ljadovia 17 vuotta nuorempaan venäläismestariin. Voi vain arvailla, kumpaan suuntaan vaikutteet ovat aikoinaan kulkeneet.
 
Sävellyksen jättämä myönteinen vaikutelma oli epäilemättä myös henkevän ja ehyen tulkinnan ansiota. Herkästi ja aistikkaasti musisoiden kapellimestari Carlos Kalmar ja orkesteri tartuttivat sävelten lumouksen välittömästi kuulijoihin. Sointivärien hienosti punnitut vivahteet hivelivät korvaa.
 
P rokofjevin harvoin soitetun kolmannen sinfonian räiskyvän railakkaassa menossa Kalmar paljasti leijonankyntensä. Hänen edellisellä Lahden-vierailullaan viime vuonna syntynyt kuva tahtipuikon mestarista vahvistui.
 
Erittäin määrätietoisesti ja varmaotteisesti hän hallitsi musiikin konstikkaimmatkin käänteet. Miellyttävän luontevilla, tarkoituksenmukaisilla ja täsmällisillä viitteillään hän innosti muusikot elävään ja taiturilliseen soitantaan. Yhtenä sävähdyttävänä kohokohtana jäi mieleen viulujen huikea suihkina kiihkeän kolmososan alussa. Tavallista suurempi vaskikaarti valoi esitykseen kauttaaltaan uljasta loistoa.
 
Vuonna 1928 valmistunut sinfonia ei sinällään kuulu Prokofjevin parhaisiin luomuksiin, vaikka monet hurmaavasti soivat yksityiskohdat todistavatkin hänen mestaruuttaan orkesterin käyttäjänä. Teemat eivät ole kyllin luonteikkaita hahmottuakseen kuulijan tajunnassa, saati jäädäkseen mieleen. Kokonaisuus vaikuttaa hajanaiselta ja päämäärättömältä. Johtuneekohan tilkkutäkkimäinen vaikutelma siitä, että Prokofjev koosti sinfonian viisi vuotta aikaisemmin valmistuneen Tulienkeli-oopperansa aineksista?
 

Alina Pogistkina

 
I llan taiteellinen painopiste sijaitsikin Shostakovitshin ensimmäisessä viulukonsertossa. Sen solistina vain 23-vuotias saksanvenäläinen Alina Pogostkina osoitti paitsi häikäisevän lahjakkuutensa myös hämmästyttävän kypsyytensä – teoksen tummasävyisten ja surumielisten sävelten kun ei luulisi aivan helposti avautuvan näin nuorille soittajille.
 
Konserton ylivertaisena tulkkina pidettäneen yhä sen kantaesityksen vuonna 1955 soittanutta David Oistrahia – joka levytti sen ainakin kahteen otteeseen. Pogostkina seuraili mestarin jalanjälkiä luotailemalla tunteikkaasti hitaitten osien runollisia syvyyksiä ja kirvoittaen nopeat osat eloisaan ja ilmeikkääseen menoon. Hän kruunasi tulkintansa soittamalla kolmannen ja neljännen osan yhdistävän laajan kadenssin kerta kaikkiaan upeasti, suvereenin mestarin näkemyksellisin ottein.
 
Ymmärrettävästi Pogostkina muiden nuorten viulutaitureiden tavoin haikailee käyttöönsä satoja vuosia vanhaa arvoviulua. Mutta eipä hänen vasta kolmivuotiaassa, saksalaisen Falk Petersin rakentamassa viulussaankaan ole liiemmin valittamista. Niin lämpimänä ja kauniin sävykkäänä sen jalo sointi kantoi.
 

Arto Sakari Korpinen


Carlos Kalmarin kuva: San Francisco Symphony
 
Alina Pogostkinan kuva: HarrisonParrott
 
Tämän tiedoston teksti © 2006 Arto Sakari Korpinen