logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2007
 
main page
indexes
index 2007
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 3/2007
   

Loistokunnossa matkaan
 

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 22.2.2007
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
Hélène Grimaud, piano

  • Jean Sibelius: Cassazione op. 6 (1. versio)
  • Robert Schumann: Pianokonsertto a-molli
  • Kalevi Aho: Sinfonisia tansseja, Hommage à Uuno Klami

 
 
Osmo Vänskä & Hélène Grimaud

 

E rinomaisessa iskussa ovat Sinfonia Lahti ja Osmo Vänskä lähtiessään valloittamaan Berliiniä ja Wieniä. Läksiäiskonsertissa soitosta huokui valloittavaa innoituksen henkeä. Loistokuntoon oli esitykset hiottu teknisestikin.
 
Esiintyminen Berliinin filharmonikkojen uljaassa kotisalissa on jo kunnia, jota ei suoda kaikille. Mutta vielä mahtavampaa on se, että Lahden sinfonikot valtaavat kolmeksi peräkkäiseksi päiväksi maailman kuuluisimman konserttisalin, Wienin Musikvereinin kultaisen salin, joka on tullut tutuksi sadoille miljoonille musiikinystäville Wienin filharmonikkojen televisioiduista Strauss-konserteista.
 
K oin matkakonserttien kenraaliharjoituksen suomalaissäveltäjien kaksintaisteluna: Jean Sibeliuksen Cassazione vastaan Kalevi Ahon Sinfoniset tanssit. Lopputulos oli poikkeuksellinen: Sibelius löysi kerrankin voittajansa!
 
Tulevassa Wienin kolmintaistelussa on Sibelius kuitenkin varmaakin varmempi voittaja, sillä siellä Ahon tansseja ja Leevi Madetojan Kullervoa vastaan asettuu hänen mestarillinen viulukonserttonsa.
 
Arvostellessaan Sibeliuksen sävellyskonserttia 1904 Helsingin Sanomissa Oskar Merikanto piti kollegansa Cassazionea "jotensakin vähäpätöisenä". Eikä tainnut järin väärässä ollakaan: teos on jäänyt lähes tuntemattomaksi.
 
Italiankielinen otsikko cassazione tarkoittaa hyvästelymusiikkia. Mozartin ja Haydnin cassazionet ovat samantyyppisiä, kansanomaisia ja helppotajuisia orkesteriteoksia kuin heidän divertimentonsa ja serenadinsa. Eipä Sibeliuskaan taivaita tavoittele, vaan tarjoilee miellyttävästi sulavia, mutta samalla melko sovinnaisia säveliä. Joka tapauksessa Vänskä ja muusikot paneutuivat tulkintaansa täydellä sydämellä.
 
A ho sävelsi tanssinsa kolmanneksi näytökseksi Uuno Klamin kesken jääneeseen balettiin Pyörteitä. Kun Kalevala-aiheisen baletin esitykset sitten peruuntuivat, säveltäjä otsikoi musiikkinsa uudelleen.
 
Kun aiheena on sammon taonta, on musiikin luonnollisesti hehkuttava täysillä. Orgiastisten tehojen taitajana tunnettu Aho ei tässä mielessä jätä toiveille sijaa. Musiikissa riittää yllin kyllin tulta ja tappuraa, joka saanee kultaisten wieniläispatsaittenkin korvat kuumottamaan: mahtavaa moukareitten jylyä ja kilkatusta sekä liekehtivää tulta, jota tuulet lietsovat hurjalla viuhinallaan.
 
Mutta Aho näyttäytyy musiikissaan myös mainiona humoristina. Päätöstanssin alkupuolella keinahtelevat ja rynkyttelevät valssirytmit tulevat kutkuttelemaan ainakin fiksuimpien wieniläiskuulijoitten korvia. Suunpieliä korviin vetävät myös puhaltimien ilmeikkäät, solkenaan tuikahtelevat repliikit Groteskissa tanssissa.
 
Huippuunsa trimmatun ja säkenöivän tulkinnan ansiosta tanssit tempasivat vastustamattomasti mukaansa. Niinpä Ahon voitto oli loppujen lopuksi kirkossa kuulutettu.
 
I llan solistina vieraillut ranskalaispianisti Hélène Grimaud täytti kuulijoitten korkealle asetetut toiveet soittamalla Robert Schumannin rakastettavan pianokonserton ihastuttavasti.
 
Kaikin puolin ehyttä tulkintaa leimasi vapautunut, liioittelematon luonnollisuus. Musiikilliset ajatukset piirtyivät aina hyvin aistikkaasti muotoiltuina, eikä kosketuksessa ilmennyt milloinkaan kovuutta. Helmeilevät kuvioinnit ja herkät pianissimot olivat palsamia sekä korville että mielelle.
 

Arto Sakari Korpinen


Hélène Grimaud'n kuva hänen kotisivultaan · Foto: Jean Marie Perrier
 
Tämän tiedoston teksti © 2007 Arto Sakari Korpinen