-
logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2007
 
main page
indexes
index 2007
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 16/2007
   

Sävelkylpy laguunilla
 

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 4.10.2007
 
Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
Marko Ylönen, sello
 

  • Pjotr Tshaikovski: Myrsky, sinfoninen fantasia
  • Edward Elgar: Sellokonsertto e-molli
  • Valentin Silvestrov: Sinfonia nro 5 (1980-82)

 

Jukka-Pekka Saraste (vas.) & Marko Ylönen
 
A utuasta löhöilyä Eedenin vehreässä puutarhassa. Tai nautinnollista lellumista sinisenä välkkyvän Etelämeren "uinuvalla laguunilla".
 
Muun muassa tällaisia mielikuvia pälkähteli päähäni, kun kuuntelin Valentin Silvestrovin viidettä sinfoniaa. Säveltäjä puolestaan puhuu mystisesti kirkon kupolista, "joka nousee kaikkien symbolien yläpuolelle".
 
Kun Jukka-Pekka Saraste johti teoksen Radion sinfoniaorkesterin konsertissa 1992, kirjoitti Seppo Heikinheimo painajaisunten maailmoista, tarunhohtoisista muinaisajoista ja ja Andromedan tähtisumusta: "Haltioidutte. Tai pitkästytte – luonteenlaadusta riippuen."
 
Minulle kävi niin, että ensin haltioiduin sävellyksen erikoisista sointimaailmoista. Sitten kuitenkin pitkästyin, sillä sama seisahtunut tunnelma jatkui loputtomiin vailla elävöittäviä vastakohtia.
 
Vuonna 1982 valmistunut sinfonia on ukrainalaisen Silvestrovin (s. 1937) läpimurtoteos. Vuodet olivat pehmentäneet uransa avantgardistisena kauhukakarana aloittaneen säveltäjän ensin romantikoksi ja sitten impressionistiksi, johon verrattuina Claude Debussy ja Maurice Ravel vaikuttavat melkeinpä – sanoisinko – barokkisäveltäjiltä.
 
Temaattista ajattelua saati kehittelyä ei musiikista juurikaan erotu. Mutta eittämättä Silvestrov on harmonioitten ja sointivärien mestari. Itse hän sanoo tyyliään postmoderniksi epilogisuudeksi, koska hän haluaa musiikillaan "vastata johonkin, joka on jo ilmaistu". Ymmärtäköön, ken pystyy.
 
Sinfonian kuuleminen oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja virkistävästi ajatuksia herättänyt tapahtuma. Sarasteen ja Sinfonia Lahden tulkintaa voi vain kehua, sillä kuulija sai kylpeä hurmaavissa, huolella ja aistilla sävytetyissä sointiväreissä.
 
E dward Elgarin mestarillinen sellokonsertto on varmistanut Suomessakin asemansa yhtenä sellomusiikin kulmakivistä. Toivottavasti sen saavuttama suosio auttaa myös Elgarin hienoja sinfonioita pääsemään meillä entistä useammin esille.
 
Marko Ylönen saavutti erinomaisena solistina loistavan menestyksen. Hänen läpeensä musikaalisessa ja soinnillisesti hivelevässä tulkinnassaan sävellyksen vaihtelevat tunnelmat heräsivät ihastuttavasti eloon. Suosiotaan pitkään osoittaneen yleisön Ylönen palkitsi soittamalla ylimääräisenä numerona sarabanden Johann Sebastian Bachin soolosellosarjasta nro 5 Es-duuri.
 
Konsertin aloittaneen Pjotr Tshaikovskin sinfonisen fantasian Myrsky esityksessä ihailin erityisesti Jukka-Pekka Sarasteen mestarillista työskentelyä, sitä miten hän sai William Shakespearen näytelmän innoittamana syntyneen teoksen kuulostamaan paljon paremmalta kuin onkaan.
 
Vaikka sävelkieli sinänsä onkin aitoa Tshaikovskia, eivät ajatukset ole tällä kertaa ainutkertaisia nerouden leimahduksia. Silti Saraste kohotti etenkin musiikin myrskyisimmät jaksot näkemyksellisesti sävähdyttävään tehoon ja rakensi ehyen dramaattisen kokonaisuuden.
 
Hyvä viini paranee vanhetessaan. Tämän on usein todettu pitävän paikkansa myös kapellimestarien suhteen. Eikä Saraste muodosta poikkeusta.
 
Arto Sakari Korpinen
 

Sinfonia Lahti (kuva: Seppo JJ Sirkka / Eastpress)
 

Tämän tiedoston teksti © 2007 Arto Sakari Korpinen