-
logo
 
pääsivu
hakemistot
hakemisto 2007
 
main page
indexes
index 2007
Pro Musica Classica • Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
 
Kritiikin valokeila • 17/2007
   

On kolmaskin laji
 

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 8.11.2007
 
David Porcelijn, kapellimestari
Miriam Fried, viulu
Pauli Pietiläinen, urut

 

  • Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto D-duuri
  • Camille Saint-Saëns: Sinfonia nro 3 c-molli, "Urkusinfonia"

 

Miriam Fried & David Porcelijn
 
H yvin on Beethovenin viulukonsertto pitänyt pintansa ajan saatossa. Mendelssohnin, Brahmsin ja Sibeliuksen konsertot ovat kyllä kirineet musiikin historian ensimmäisen suurimuotoisen viulukonserton rinnalle, mutta eivät ohitse.
 
Sinfonia Lahden solistina vieraillut Miriam Fried tarjosi tulkinnan, jota parempaa on vaikeata kuvitella. Nyt jos koska tekee mieleni käyttää sanaa täydellinen – sikäli kuin ihmisen suoritus voi milloinkaan olla täydellistä.
 
Ennen kaikkea Friedin soittoaan leimasi äärimmäinen luonnollisuus. Kuulijalla oli koko ajan se tunne, että näin, juuri näin, pitää musiikin puhua ja puhutella, henkevän musikaalisesti ja runollisesti.
 
Viulistin tekninenkin taituruus hipoi täydellisyyttä, ja hänen jalo Stradivarius-viulunsa vuodelta 1718 hellitteli kuulijan korvaa kauniilla soinnillaan. Kun vielä David Porcelijnin johtama orkesteri myötäili solistia ihastuttavan herkästi, mitä muuta olisi voinut enää toivoa?
 
C amille Saint-Saënsin urkusinfonia on hänen sävellystuotantonsa mestarillinen kulmakivi. Muita kulmakiviä ei sitten olekaan – no jaa, ehkä ooppera Samson ja Dalila, toinen pianokonsertto sekä orkesterisarja Eläinten karnevaali joutsenineen saattaisivat tulla kysymykseen.
 
Niinpä Saint-Saëns ei yllä suurimpien säveltäjämestareitten joukkoon suuresta tuotteliaisuudestaan huolimatta. Tai ehkä juuri sen vuoksi. Claude Debussy pyytelikin kerran jotakuta kertomaan Saint-Saënsille, että tämä on säveltänyt jo ihan tarpeeksi!
 
Eipä urkusinfoniakaan järin syvällinen teos ole tarjoillessaan enemmän korvan kuin mielen herkkuja – unohtamatta silti adagio-osan melodian ylimaallista, satuttavaa kauneutta. Joka tapauksessa esitys tarjosi alusta loppuun sulaa nautintoa, sillä Sinfonia Lahden eloisa tulkinta hurmasi urkusointien ryydittämällä loistollaan ja värikkyydellään.
 
J ohdettuaan kerran urkusinfonian Lontoossa Saint-Saënsin läsnäollessa Thomas Beecham kyseli säveltäjän vaikutelmia. Tämä vastasi: "Olen elänyt vanhaksi ja ehtinyt kuulla lukemattomia kapellimestareita. Ja heitä on kahta lajia. Toiset soitattavat liian nopeasti, toiset liian hitaasti. Kolmatta lajia ei ole."
 
Kumpaan kastiin Beecham hänen mielestään kuului, sitä ei tarina kerro.
 
Kuultuani nyt David Porcelijnin tulkinnan, tekee mieleni väittää, että kolmas laji on sittenkin olemassa. Niin osuvilta hollantilaisen kapellimestarin tempovalinnat vaikuttivat sinfonian kaikissa käänteissä. Jopa hurja kiihdytys sinfonian maatajärisyttävissä loppuvaiheissa tuntui oivasti harkitulta tehokeinolta.
 
Kaiken kaikkiaan oli perin mieluisaa – myös silmin – seurata Porcelijnin määrätietoista ja innostavaa työskentelyä.
 
Pauli Pietiläinen sulautti vaativan urkuosuuden varmoin ottein orkesterin soittoon. Urkujen upeat soinnit pääsivät tällä kertaa oikeuksiinsa, sillä sivuseinien akustiikkaovet pidettiin suljettuina.
 
K äsiohjelma väitti, että kysymyksessä oli urkusinfonian "ensiesitys Lahdessa". Tosiasiassa Sinfonia Lahti on soittanut sen ainakin kahdesti Osmo Vänskän johdolla. Urkurina Ristinkirkossa oli 1988 Gillian Weir ja 1997 Günther Kaunzinger. Sitä paitsi Potentia Sinfonica ja Kalevi Kiviniemi ovat Esa Heikkilän johdolla esittäneet urkusinfonian ja jopa tehneet 2002 ilmestyneen mainion levyn.
 
Konsertti uusitaan tänään lauantaina klo 13. Sinä, joka et ollut torstain konsertissa – käytä ihmeessä poikkeuksellinen tilaisuus hyväksesi!
 
Arto Sakari Korpinen
 

Sinfonia Lahti (kuva: Seppo JJ Sirkka / Eastpress)
 

Tämän tiedoston teksti © 2007 Arto Sakari Korpinen