Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Hakemisto
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen
Curriculum vitae
 
Slaavilaisia tunnelmia
 
 
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 16.10.2008
 
Juraj Valčuha, kapellimestari
Henri Sigfridsson, piano
 
  • Bedrich Smetana: Alkusoitto oopperasta Myyty morsian
  • Antonín Dvořák: Tsekkiläinen sarja
  • Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 2 c-molli

 
Juraj Valčuha & Henri Sigfridsson
 
V auhdikkaammin, riemukkaammin, valloittavammin olisi slaavilainen konsertti-ilta tuskin voinut alkaa. Smetanan mestarillinen alkusoitto oopperasta Myyty morsian tempasi vastustamattomasti mukaansa.
 
Nuori slovakialainen kapellimestarivieras Juraj Valčuha kiritti Sinfonia Lahden säihkyvään ja taiturilliseen soitantaan. Pienin, selkein ja määrätietoisin elein hän taikoi tulkintaan sekä kipinöivää sähköisyyttä että kipakkaa iskevyyttä.
 
Jousisoittajat – etenkin viuluniekat – saivat pistää peliin kaiken taitonsa lennätellessään jousiaan ja sormiaan kielillä. Ja kerrankin saivat myös kakkosviulistit tilaisuuden "sooloilla" ja esitellä osaamistaan näyttävästi.
 
M yös Dvořákin harvoin soitetun Tsekkiläisen sarjan tulkkina Valčuha todisti lahjakkuutensa ja taitonsa. Vaikka teos ei kuulukaan Dvořákin mestariteoksiin, se sisältää monia viehkeitä kansanomaisia sävelmiä, jotka Valčuha esitteli tyylikkäästi oivassa valaistuksessa.
 
Sarjan aloittanut preludi henki vaikuttavasti auvoisia paimentunnelmia. Sitä seurannut leppoisa polkka ihastutti erityisesti ilmeikkäällä ykkössävelmällään.
 
Täysin uusi tuttavuus minulle oli tsekkiläinen sousedská-tanssi nimeään myöten. Eivätkä sitä tunne koti- ja ulkomaiset musiikkitietosanakirjanikaan. Koska rytmi vaikutti kolmivaihtoiselta, kysymyksessä lienee puolalaisen masurkan sukulaistanssi.
 
Herkästi tunnelmoineen romanssi-osan jälkeen sarjan huipensi böömiläinen furiant-tanssi vetävän tulisesti – kuten jo nimikin velvoitti.
 
V oitokkaasti sujui myös illan pääteos, joka ei tällä kertaa ollut sinfonia vaan konsertto, vuonna 1901 valmistunut Rahmaninovin toinen pianokonsertto.
 
Alkaessaan säveltää konserttoaan Rahmaninov oli pitkään ollut henkisesti alamaissa, koska hänen ensimmäinen sinfoniansa oli kokenut täydellisen tyrmäyksen – yhtenä syypäänä kantaesityksen kännipäissään johtanut kapellimestari.
 
"Jos helvetissä olisi konservatorio, ja jos yksi sen lahjakkaista oppilaista säveltäisi sinfonian aiheenaan Egyptin seitsemän vitsausta, ja jos hän olisi kirjoittanut samanlaisen sinfonian kuin Rahmaninov, hän olisi suoriutunut tehtävästään loistokkaasti ja riemastuttanut helvetin asukkaat."
 
Näin kehtasi kirjoittaa 1897 pietarilaisessa lehdessä César Cui, itsekin säveltäjä – ja siis oma lehmä ojassa.
 
Kaikesta huolimatta Rahmaninovin onnistui luoda yksi rakastetuimmista sävellyksistään.
 
H enri Sigfridsson, maailmalla hienosti menestynyt nuori pianistimme, tulkitsi mestariteoksen näkemyksellisesti suureen tyyliin aina alun jykevistä sointujärkäleistä lähtien.
 
Suvereenin mestarin vuorenvarmoin ottein hän hallitsi myös teoksen tekniset vaikeudet uljaasti jylisevine sointukeskityksineen, kirkkaine kuviointeineen ja kimmeltävine juoksutuksineen.
 
Tapanani on ollut pitää kakkoskonserton tulkinnan laadun mittarina sitä, miten pianistit soittavat ensi osan ihanan, laulavan sivuteeman – verrokkina Svjatoslav Richterin koskettava, herkän runollinen tulkinta. Sigfridsson selvitti testin korkein pistein muotoilemalla teeman kauniin aistikkaasti ja tunteikkaasti.
 
Sigfridssonin ei istu soittaessaan "oikeaoppisesti" tuolin etureunalla etukenossa, vaan pitää tuolin lähellä flyygeliä, istuu sen perällä ja pitää selkänsä suorana pystyssä. Tuli todetuksi, että sujuu se homma loistavasti näinkin, jos kohta näyttääkin hieman virkamiesmäiseltä.
 
 
Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti copyright © 2008 Arto Sakari Korpinen