Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Hakemisto
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen
Curriculum vitae
 
Suuntana Pietari
 
 
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 30.10.2008
 
Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
Ilja Gringolts, viulu
 
  • Jean Sibelius: Tapiola
  • Erich Wolfgang Korngold: Viulukonsertto D-duuri
  • Maurice Ravel: Tzigane
  • Béla Bartók: Konsertto orkesterille

 
Jukka-Pekka Saraste
 
P ietarin-matkansa "kenraaliharjoituksessa" Sinfonia Lahti tarjoili matkaohjelmansa kotiyleisölleen - ja teki sen hyvin voitokkaasti.
 
Ei todellakaan ole enää aihetta viedä ulkomaille tuliaisiksi yksinomaan Sibeliusta tai muuta suomalaista musiikkia, sillä taidot kestävät kyllä mainiosti vertailun myös kansainvälisen perusohjelmiston parissa.
 
Tämän Lahden sinfonikot osoittivat vakuuttavasti soittamalla Béla Bartókin Konserton orkesterille kaikin puolin upeasti. Nimensä mukaisesti teos on muusikoitten koetinkivi, jossa veri todella punnitaan. Silti esityksessä ei ilmennyt vähäisiäkään ongelmia: suvereenisti hallittiin niin tekniset kuin tulkinnallisetkin vaikeudet.
 
Jukka-Pekka Saraste, orkesterin tuore taiteellinen neuvonantaja, oli tehnyt harjoituksissa mallikelpoista työtä, hionut tulkinnan yksityiskohtia myöten erinomaiseen valmiuteen. Alkutahdeista lähtien oli selvää, että nyt oli tosi kysymyksessä. Hyvin elävä ja ilmeikäs tulkinta näkemyksellisesti rakennettuine huipennuksineen piti kuulijan tiukasti vallassaan. Loistokkaan esityksen kruunasi huikean vauhdikkaasti ja sähköisesti soitettu finaali.
 
Samat tulkinnan aatelismerkit leimasivat myös Jean Sibeliuksen Tapiolan tulkintaa. Nerokas sävelruno uhkui tehokkaasti rakennettuine vastakohtineen vaikuttavan dramaattisesti kalevalaisen metsän salaperäisiä tunnelmia.
 
Ei ole lainkaan ihme, jos Erich Wolfgang Korngoldin viulukonsertto kuulostaa monin paikoin elokuvamusiikilta. Asian voisi nimittäin sanoa päinvastoinkin. Monien vanhojen elokuvien musiikki kuulostaa Korngoldilta, koska se on - Korngoldia!
 
Mozartiin verrattuna ihmelapsena Wienissä uransa aloittanut juutalainen Korngold emigroitui toisen maailmansodan aattona Amerikkaan elokuvasäveltäjäksi. Vaikka hän Oscareita kahmiessaan antoikin pikkusormensa Hollywoodille, ei tämän silti onnistunut viedä koko kättä. Tästä on yhtenä todisteena viulukonserttokin, jonka kantaesitti 1947 itse Jascha Heifetz, viime vuosisadan legendaarisin viulisti.
 
 
Ilja Gringolts
 
K onsertin solistista Ilja Gringoltsista tuli lahtelaisen musiikkiyleisön suosikki jo polvenkorkuisena ihmenaskalina. Erityisesti on jäänyt kymmenen vuoden takaa mieleeni, miten uskomattoman vaivattomasti ja varmasti 15-vuotias Pietarin lasten musiikkikoulun nro 11 oppilas selvitteli Niccolo Paganinin sirkusmaisen viulukonserton huimat vaikeudet.
 
Kun Gringolts nyt 25-vuotiaana esitti Korngoldin konserton, ei tekninen taituruus enää ollut hänen soittonsa päällimmäisin piirre. Toki virtuoosisuuskin pääsi välillä esille, etenkin pirteän finaalin lystikkäässä tuiskeessa.
 
Kuten kypsyneeltä taiteilijalta saattoi odottaakin, Gringoltsin tulkinta oli paitsi hallittua myös musikaalista ja aistikasta. Viisaasti hän osasi välttää Korngoldin romanttisen - ja sävellysaikanaan patavanhoillisen - musiikin ilmeiset houkutukset liialliseen makeiluun.
 
Maurice Ravelin Tzigane (Mustalainen) on pieni mestariteos, jonka soisi useammin pääsevän esille konserteissa. Sen pelkälle viululle kirjoitetussa tunnelmallisessa johdannossa saatiin nautiskella Gringoltsin herkän runollisesta tulkinnasta sekä hänen viulunsa hivelevän kauniista ja lämpimästä soinnista. Orkesterin luikahdettua mukaan alkoi vauhti vähitellen kiihtyä ja säihkyvän lennokkaaksi äitynyt meno huipentui sävähdyttävään loppuriuhtaisuun. Bravo!
 
 
Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti copyright © 2008 Arto Sakari Korpinen