|
|
|
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 11.12.2008
Susanna Mälkki, kapellimestari,
Chloë Hanslip, viulu
- Kimmo Hakola: Maro
- Max Bruch: Viulukonsertto nro 1 g-molli
- Olivier Messiaen: L'Ascension
|
Susanna Mälkki & Chloë Hanslip
 uten
odottaa saattoi, naisenergia jylläsi Sinfonia Lahden konsertissa
mahtavasti. Kapellimestari Susanna Mälkin määrätietoisessa komennossa
orkesteri ylti upeisiin suorituksiin. Eikä hurmaavasti musisoinut
viulusolisti Chloë Hanslip jättänyt liioin toiveille sijaa.
Konsertin aloitti Kimmo Hakolan sävellys Maro, joka
valmistui 2006 Tukholman Itämeren festivaalin tilaamana. Itämereen
viittaava nimi tarkoittaa merta – esperantoksi! Erikoinen kielivalinta
johtuu epäilemättä samasta syystä kuin latinan sana Helvetia
monikielisen Sveitsin postimerkeissä.
"Meri on salaperäisten voimien, onnen ja auvoisen tyyneyden vertauskuva. Tätä kaikkea löytyy orkesterirunoelmastani Maro." Näin kirjoittaa Hakola itse käsiohjelmassa, mutta päätyy kuitenkin synkkiin aatoksiin:
"Muistettakoon tämä teos aina siitä, että säveltäjä oli teosta säveltäessään tuskastuneen huolestunut Itämeren tilasta."
Vastaava kaksijakoisuus on koettavissa myös
sävellyksessä. Merellisen luonnon mielikuvituksekas kuvaus muuntuu
maatajärisyttäväksi hätähuudoksi, joka ei ota millään loppuakseen. Ties
kuinka monta kertaa luulee jo sävellyksen päättyävän. Mutta ei, aina
sävelet jatkavat pauhuaan. Näin säveltäjän tuskantunteet välittyvät
kuulijoille mitä tehokkaimmin.
Varsinkin vaskipuhaltajille Maro suo tilaisuuden
loistaa. Ja kyllä he loistivatkin! Erikoisena yksityiskohtana
mainittakoon tuuban yksinpuhelu, jonka Harri Lidsle puhalsi
herkullisesti.
Susanna Mälkki piti suvereenisti hallinnassaan niin
sävellyksen kokonaisuuden kuin sen yksityiskohdatkin. Hänen
tavoitteensa välittyivät muusikoille ihailtavan selkein, täsmällisin ja
luontevin viittein.
 amat
näkemyksellisen mestarin otteet leimasivat myös Olivier Messiaenin
neliosaisen orkesterisarjan L'Ascension (Ylösnousemus) tulkintaa.
Uskonnollista mystiikkaa huokuvat sävelnäyt kohosivat Mälkin johtamina
täyteen vaikuttavuuteensa. Ulkonaisestikin soitto oli hiottu
erinomaiseen valmiuteen.
Vaikka Maro ei tuonutkaan vielä Messiaenia mieleeni,
olin L'Ascensionin pelkille puhaltimille kirjoitettua ensi osaa
kuunnellessa oitis huomaavinani yhteyksiä Messiaenin ja Hakolan
sävelkielten välillä. Arvelenkin, että ranskalaismestari kuuluu Hakolan
tärkeimpiin esikuviin – ja nerokas Turangalila-sinfonia
mielisävellyksiin.
 akolan
ja Messiaenin uusromanttisten teosten väliin oli sijoitettu maittava
annos täysromantiikkaa, Max Bruchin tuttu g-molli-viulukonsertto, jonka
soitti vasta 21-vuotias, mutta jo ympäri maailmaa konsertoinut Chloë
Hanslip.
Oli täyttä nautintoa kuunnella Hanslipin läpeensä
musikaalista tulkintaa sävelellisten säkeitten piirtyessä henkevän
aistikkaina. Vastakohtana pirteästi ja lennokkaasti soitetuille
ääriosille adagio henki lumoavasti sadun unelmoivaa hohtoa. Viulun
osuus ei jäänyt koskaan orkesterin peittoon, sillä kapellimestari piti
soinnin tasapainosta kiitettävästi huolta.
Hanslipin käytössä oleva Guarneri-viulu vuodelta 1737
osoittautui paitsi sulokkaasti ja sävykkäästi soivaksi myös oivasti
kantavaksi soittimeksi. Toivokaamme, että viulistin haave sen omaksi
saamisesta toteutuu.
Ei ollut ollenkaan hassumpi torstain Etlarissa esiin
heitetty ajatus Susanna Mälkistä Sinfonia Lahden seuraavana kapuna.
Huippuluokan maestralla riittänee kuitenkin maailman metropoleissa niin
paljon kysyntää, että Lahti voi hyvinkin jäädä lehdellä soittelemaan.
|
Tämän tiedoston teksti copyright © 2008 Arto Sakari Korpinen
|
|
