Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Hakemisto
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen
Curriculum vitae
 
Naisenergia jylläsi
 
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 11.12.2008
 
Susanna Mälkki, kapellimestari,
Chloë Hanslip, viulu
  • Kimmo Hakola: Maro
  • Max Bruch: Viulukonsertto nro 1 g-molli
  • Olivier Messiaen: L'Ascension

 
Susanna Mälkki & Chloë Hanslip
 
Kuten odottaa saattoi, naisenergia jylläsi Sinfonia Lahden konsertissa mahtavasti. Kapellimestari Susanna Mälkin määrätietoisessa komennossa orkesteri ylti upeisiin suorituksiin. Eikä hurmaavasti musisoinut viulusolisti Chloë Hanslip jättänyt liioin toiveille sijaa.
 
Konsertin aloitti Kimmo Hakolan sävellys Maro, joka valmistui 2006 Tukholman Itämeren festivaalin tilaamana. Itämereen viittaava nimi tarkoittaa merta – esperantoksi! Erikoinen kielivalinta johtuu epäilemättä samasta syystä kuin latinan sana Helvetia monikielisen Sveitsin postimerkeissä.
 
"Meri on salaperäisten voimien, onnen ja auvoisen tyyneyden vertauskuva. Tätä kaikkea löytyy orkesterirunoelmastani Maro." Näin kirjoittaa Hakola itse käsiohjelmassa, mutta päätyy kuitenkin synkkiin aatoksiin: "Muistettakoon tämä teos aina siitä, että säveltäjä oli teosta säveltäessään tuskastuneen huolestunut Itämeren tilasta."
 
Vastaava kaksijakoisuus on koettavissa myös sävellyksessä. Merellisen luonnon mielikuvituksekas kuvaus muuntuu maatajärisyttäväksi hätähuudoksi, joka ei ota millään loppuakseen. Ties kuinka monta kertaa luulee jo sävellyksen päättyävän. Mutta ei, aina sävelet jatkavat pauhuaan. Näin säveltäjän tuskantunteet välittyvät kuulijoille mitä tehokkaimmin.
 
Varsinkin vaskipuhaltajille Maro suo tilaisuuden loistaa. Ja kyllä he loistivatkin! Erikoisena yksityiskohtana mainittakoon tuuban yksinpuhelu, jonka Harri Lidsle puhalsi herkullisesti.
 
Susanna Mälkki piti suvereenisti hallinnassaan niin sävellyksen kokonaisuuden kuin sen yksityiskohdatkin. Hänen tavoitteensa välittyivät muusikoille ihailtavan selkein, täsmällisin ja luontevin viittein.
 
Samat näkemyksellisen mestarin otteet leimasivat myös Olivier Messiaenin neliosaisen orkesterisarjan L'Ascension (Ylösnousemus) tulkintaa. Uskonnollista mystiikkaa huokuvat sävelnäyt kohosivat Mälkin johtamina täyteen vaikuttavuuteensa. Ulkonaisestikin soitto oli hiottu erinomaiseen valmiuteen.
 
Vaikka Maro ei tuonutkaan vielä Messiaenia mieleeni, olin L'Ascensionin pelkille puhaltimille kirjoitettua ensi osaa kuunnellessa oitis huomaavinani yhteyksiä Messiaenin ja Hakolan sävelkielten välillä. Arvelenkin, että ranskalaismestari kuuluu Hakolan tärkeimpiin esikuviin – ja nerokas Turangalila-sinfonia mielisävellyksiin.
 
Hakolan ja Messiaenin uusromanttisten teosten väliin oli sijoitettu maittava annos täysromantiikkaa, Max Bruchin tuttu g-molli-viulukonsertto, jonka soitti vasta 21-vuotias, mutta jo ympäri maailmaa konsertoinut Chloë Hanslip.
 
Oli täyttä nautintoa kuunnella Hanslipin läpeensä musikaalista tulkintaa sävelellisten säkeitten piirtyessä henkevän aistikkaina. Vastakohtana pirteästi ja lennokkaasti soitetuille ääriosille adagio henki lumoavasti sadun unelmoivaa hohtoa. Viulun osuus ei jäänyt koskaan orkesterin peittoon, sillä kapellimestari piti soinnin tasapainosta kiitettävästi huolta.
 
Hanslipin käytössä oleva Guarneri-viulu vuodelta 1737 osoittautui paitsi sulokkaasti ja sävykkäästi soivaksi myös oivasti kantavaksi soittimeksi. Toivokaamme, että viulistin haave sen omaksi saamisesta toteutuu.
 
Ei ollut ollenkaan hassumpi torstain Etlarissa esiin heitetty ajatus Susanna Mälkistä Sinfonia Lahden seuraavana kapuna. Huippuluokan maestralla riittänee kuitenkin maailman metropoleissa niin paljon kysyntää, että Lahti voi hyvinkin jäädä lehdellä soittelemaan.
 
 
Arto Sakari Korpinen
 
Tämän tiedoston teksti copyright © 2008 Arto Sakari Korpinen