Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Hakemisto
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen
Curriculum vitae
 
Chopinia juhlitaan
 
 
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
17.9.2009
 
Atso Almila, kapellimestari
Krysztof Jablonski, piano
 
  • Ludwig van Beethoven: Fidelio-alkusoitto
  • Frédéric Chopin: Pianokonsertto nro 1 e-molli
  • Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 3 a-molli "Skottilainen"

  • A lkusoitto Beethovenin oopperasta Fidelio oli Sinfonia Lahden varsinaisen syyssoitantokauden lähtölaukaus. Vaikka teemojen vastakohta-asetelmat tulivatkin Atso Almilan johtamina esille, ei tulkinta liiemmin sytyttänyt. Lisäannos tulisuutta ja iskevyyttä voimakohtiin ei olisi ollut pahitteeksi.
     
    Beethoven sävelsi ainoalle oopperalleen peräti neljä eri alkusoittoa, mutta vain viimeinen kantaa Fidelio-nimeä. Muut kolme, joita myös soitetaan yhä konserteissa, on nimetty oopperan naispäähenkilön mukaan Leonore-alkusoitoiksi.
     
    Kummastusta herättää se seikka, ettei Fidelio-alkusoitto ole laadultaan Leonore-alkusoittojen veroinen. Onkin arveltu, että säveltäjä piti näitä liian vaikuttavina, oopperalta tehoa syövinä luomuksina. Niinpä piti säveltää lyhyempi ja heppoisempi alkusoitto. Mene ja tiedä, ei vaikuta tämä teoria järin vakuuttavalta.
     
    Kuva: Hiroki Isurugi
    Krysztof Jablonski 
    Krysztof Jablonski
     
    P uolassa vietetään jo täyttä päätä Chopin-juhlakautta, vaikka säveltäjän syntymästä tulee vasta ensi vuonna kuluneeksi tasan 200 vuotta – joko helmi- tai maaliskuussa, täyttä varmuutta syntymäpäivästä ei ole.
     
    Niinpä tätäkin konserttia, jonka solistina maineikas puolalaispianisti Krysztof Jablonski soitti Chopinin e-molli-pianokonserton, mainostettiin eräissä ennakkotiedoissa "Chopin-juhlakonserttina".
     
    Miten tämmöinen on selitettävissä? No, Chopinin kuolemasta tulee tänä vuonna (17.10.) kuluneeksi 160 vuotta. Sitä paitsi puolalaisille jokaikinen vuosi taitaa olla Chopin-juhlavuosi. Heillehän Chopin on kansallissäveltäjä – sanokoot ranskalaiset mitä tahansa.
     
    Sopii kuitenkin muistaa, että Chopinin isä oli ranskalainen. Lisäksi säveltäjä eli miehuusvuotensa ja merkittävimmän luomiskautensa Ranskassa, jossa hän myös kuoli. Ja hänet tunnetaan kansainvälisesti nimenomaan ranskalaisella nimellään Frédéric Chopin. Vain puolalaisille hän on Fryderyk Chopin.
     
    Yhtä kaikki Chopinia tullaan ensi vuonna juhlimaan ei vain Puolassa ja Ranskassa vaan koko musiikkimaailmassa. Pianomusiikin säveltäjien joukossa hän on yksi suurimmista mestareista.
     
    T uskin on liioiteltua sanoa, että olimme kaikki ihan lääpällämme kuunneltuamme Chopinin rakastettavan, ihania melodioita pursuilevan konserton Krysztof Jablonskin upeana, täydellisyyttä hipovana tulkintana. Kyllä puolalaiset jos ketkä tietävät, tuntevat, osaavat Chopininsa täydellisesti. Ei sitä voi kiistää.
     
    Ihailtava luonnollisuus ja vaivattomuus leimasivat Jablonskin huikean taiturillista soittoa, sillä turhat teatraaliset eleet loistivat poissaolollaan. Miten ihastuttavina kimmelsivätkään konserton runsaat korukuvioinnit ja juoksutukset vauhdikkaan eloisasti edenneessä finaalissa, jonka sävelellinen ilakointi oli mannaa niin korville kuin mielellekin.
     
    Eikä soittamisen helppous suinkaan johtanut pinnallisuuteen, päinvastoin. Jablonskin runollisen syvällinen hitaan osan tulkinta huokui aitoa tunteen lämpöä. Musiikillisia säkeitä hän muotoili lumoavan aistikkaasti.
     
    Jablonskin säihkyvän virtuoosisesti soittama ylimääräinen numero, Chopinin tulinen Vallankumousetydi, nostatti salissa riemun kattoon.
     
    E ipä ollut valittamisen aihetta Mendelssohnin Skottilaisessa sinfoniassakaan: sulaa nautintoa oli senkin kuunteleminen. Mestariteoksen näkemyksellinen ja yksityiskohtia myöten hiottu tulkinta tuotti uuden sulan Atso Almilan ja Lahden sinfonikkojen hattuihin.
     
    Arto Sakari Korpinen
     
    Tämän tiedoston teksti copyright © 2009 Arto Sakari Korpinen