|
|
|
Sinfonia
Lahti
Lahden Sibeliustalossa
26.11.2009
Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
Dezső Ránki, piano
Väinö Raitio: Joutsenet
Robert Schumann:
Pianokonsertto a-molli
Jean Sibelius:
Lemminkäinen
|
Jukka-Pekka Saraste
 infonia
Lahti lähti Itävallan-Unkarin-Slovakian-kiertueelleen
soittointoa ja tulkintatahtoa uhkuen. Matkan aattoiltana orkesteri
hurmasi kotiyleisönsä antaumuksellisella ja mainioon
valmiuteen hiotulla musisoinnillaan.
Konsertin päänumerona kuultiin Jean Sibeliuksen
Lemminkäinen, neljän Kalevalaan pohjautuvan
sävelrunon sarja, johon sisältyy yksi
säveltäjän nerokkaimmista ja kuuluisimmista
luomuksista, sävelruno Tuonelan joutsen.
Oli nokkela oivallus valita ulkomailla soitettavan konsertin
alkunumeroksi toinen kansallislintuamme kuvaileva sävellys,
Väinö Raition sävelruno Joutsenet.
Epäilemättä idean isä on
kapellimestari Jukka-Pekka Saraste, joka jo vuosia sitten osoitti
tuntevansa erityistä lukkarinrakkautta Raition syyttä
suotta unohduksiin jäänyttä musiikkia
kohtaan levyttämällä sitä RSO:n
kanssa kokonaisen cd-kiekollisen (Ondine 1992).
Sävellykset poikkeavat toisistaan luonteeltaan suuresti.
Sibeliuksen joutsen lipuu Tuonelan tummalla virralla
ylhäisessä
yksinäisyydessään, eikä traaginen
tunnelma väisty hetkeksikään. Toki Raitiokin
antaa joutsentensa hetkittäin herkistellä
sävellyksen mottona olevan Otto Mannisen runosäkeen
"ui merta ne unten" mukaisesti, mutta vähän
väliä hän kuitenkin
päästää koko parven
pyrähtämään lentoon upeitten
sävelpurkausten saattelemana.
Tuonelan joutsenen eteeristä kauneutta huokuvan
englannintorvisoolon soitti Jukka Hirvikangas satuttavan
herkästi. Henkevän aistikkaasti tulkitsi
myös Ilkka Pälli teoksen keskeisen sello-osuuden.
Raition Joutsenten hienot sointivärit
pääsivät Sarasteen ja Sinfonia Lahden
taitavassa käsittelyssä oikeuksiinsa, eikä
mukaansatempaavan eloisa tulkinta jättänyt
huomautuksille sijaa.
 oiseksi tunnetuin Lemminkäisen sävelrunoista on
sarjan uljaasti huipentava Lemminkäisen kotiinpaluu. Sibelius
selvitteli itse varsin omalaatuisesti sävellyksen aihetta:
"Minä tahtoisin enemmän ylpeyttä meihin
suomalaisiin. Mitä meillä on
häpeämistä? Tämä ajatus
käy läpi Lemminkäisen kotiinpaluun.
Lemminkäinen vetää vertoja mille kreiville
tahansa. Hän on ylimys, ehdottomasti ylimys!"
Taisi tämä säveltäjän
näkemys olla kapellimestarin ja muusikoitten
mielessä. Ainakin he toteuttivat
"häpeilemättömän" mahdikkaasti ja
railakkaasti kuvauksen kalevalaissankarin riehakkaasta kotiinpaluusta.
Näkemykselliset tulkinnat todistivat hienoiksi
sävellyksiksi sarjan kaksi vähemmän
tunnettua teostakin: Lemminkäinen ja saaren neidot
sekä Lemminkäinen Tuonelassa.
Dezső Ránki
 autinnollista kuultavaa tarjosi kosolti myös Robert
Schumannin pianokonserton erinomainen esitys. Lahdessa nyt ensi kertaa
vieraillut maineikas unkarilaispianisti
valloitti kuulijansa. Romanttisen konserton rakastettavat
sävelet piirtyivät hänen
käsissään herkän runollisina, mutta
tarvittaessa myös kirkkaasti helmeilevinä tai
napakasti iskevinä.
Ensimmäisen osan pääteeman hän
muotoili ihastuttavan elastisesti, nyanssit tarkasti punniten. Laajan
kadenssin räväkässä tuiskeessa
hän todisti taiturillisen tekniikkansa pitävyyden,
samoin hankalana pidetyssä finaalissa.
Orkesteri ihastutti soittamalla ensiosan välisoittoja
sävähdyttävän iskevästi.
Hurmaavinta oli kuitenkin sellojen hivelevän kauniisti soinut
laulu hitaan osan välijaksossa.
Solisti ja orkesteri tavoittivat kiitettävästi
yhteisen aaltopituuden. Vai pitäisikö
nykyään sanoa laajakaistan?
|
Tämän
tiedoston teksti copyright © 2009 Arto Sakari Korpinen
|
|
