Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 

Berlioz & Bartók

 
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 
22.4.2010
 
Pertti Pekkanen, kapellimestari
Sergei Malov, viulusolisti

  • Béla Bartók: Viulukonsertto nro 2
  • Hector Berlioz: Fantastinen sinfonia

  • Islannin tuhkapilvien uhkaamaksi joutunut Sinfonia Lahden konsertti sujui loppujen lopuksi onnellisten tähtien alla.



    Pertti PekkanenPertti Pekkanen (kuva), joka viime tingassa hälytettiin kapellimestariksi keskiseen Eurooppaan jumiin jääneen Arild Remmereitin tilalle, sattui olemaan niin kokenut "alan mies", ettei edes ohjelmaa tarvinnut muuttaa. Läpimurtonsa kapellimestarina Pekkanen suoritti nimittäin vastaavalla tavalla johtamalla 1973 yhden yön varoitusajalla Helsingin kaupunginorkesterin konsertin – jonka pianosolistina vieraili itse Vladimir Ashkenazy.

    Hector Berliozin Fantastisen sinfonian upeassa tulkinnassa ei ollut hätäisen uudelleenlämmittelyn makua. Eikä mikään seikka Pekkasen hallitussa työskentelyssä kielinyt valmistautumisajan lyhyydestä, pikemmin päin vastoin. Esimerkiksi hän viittoili sisääntuloja muusikoille tiheämmin kuin kapellimestarit keskimäärin.

    Berliozin nerokasta sinfoniaa kuunnellessa joutuu aina paitsi ihastelemaan sävelkielen ja keinovarojen rikkautta myös ihmettelemään niitten kauas tulevaisuuteen viittaavaa modernistisuutta. Vuonna 1830, vain kolme vuotta Beethovenin kuoleman jälkeen, säveltämällään sinfonialla Berlioz mielestäni ajaa monessa suhteessa Mendelssohnin, Schumannin, Brahmsin ja kumppaneitten ohi 1900-luvulle, Mahlerin rinnalle.

    Alaotsikkoa Episodi erään taiteilijan elämästä kantava ohjelmallinen sinfonia kuvailee viidessä osassaan nuoren miehen lemmen- ja oopiuminhuumassa kokemia uninäkyjä herkästä unelmoinnista painajaismaisiin houreisiin. Mutta melodisesta ja värikkäästä sinfoniasta voi nauttia myös puhtaana musiikkina – välittämättä tuon taivaallista Berliozin selkäpiitä karmivasti päättyvästä tarinasta.

    Ensi osa (Unelmia, intohimoja) alkoi lupaavasti viulujen repliikkien piirtyessä aistikkaan joustavasti muotoiltuina, eikä elävästi soitettu jatko tuottanut pettymystä. Toinen osa (Tanssiaiset) viehkeine valssirytmeineen keinahteli hurmaavasti, ja kolmanteen osaan (Maalla) oboe ja englannintorvi loivat herkällä vuoropuhelullaan lumoavan paimentunnelman.

    Veitsellä leikaten katkesivat auvoisat tunnelmat, kun musiikki vajosi synkkyyden syövereihin neljännen osan (Kulku mestauslavalle) kuolinkellojen kumahdusten myötä. Loistokkaasti orkestroidun viimeisen osan (Uni noitasapatista), jossa "nuori taiteilija kuvittelee olevansa noitatanssissa hirveitten aaveitten, velhojen ja monihahmoisten hirviöitten joukossa", Pekkanen ja orkesteri nostivat huikeaan tehoon. 

    Béla Bartók kuuluu mielisäveltäjiini, mutta hänen toisesta viulukonsertostaan en ole oppinut pitämään. Teemat eivät piirry läheskään niin omaleimaisina kuin esimerkiksi Bartókin mestariteoksessa Konsertto orkesterille. Toki teoksessa pilkahtelee siellä täällä ihastuttavia, joko herkän kauniita tai komeasti soivia tuokioita. Mutta kokonaisuus jää hajanaiseksi: punainen lanka karkaa kuulijan sormista juuri kun luulee saaneensa siitä kiinni.

    Mielestäni konsertto ei kuulukaan Bartókin mestariteoksiin. Mutta viulistit lienevät toista mieltä, suurta taituruutta vaativa teos kun saattaa houkutella heitä puoleensa jo pelkästään mahtavana haasteena.

    Sergei Malov
    Sergei Malov

    Tältä ainakin tuntui, kun kuunteli nuoren sympaattisen venäläisviulistin Sergei Malovin intomielistä tulkintaa. Musisoimalla häikäisevän varmasti ja musikaalisesti hän ylsi täysin vaativan tehtävänsä tasalle.

     
    Arto Sakari Korpinen
     

    Hakemisto 2010

    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 24.4.2010
    Copyright © 2010 Arto Sakari Korpinen