Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 

Sinfonia nro 233

 
Suomen Kansallisoopperan orkesteri
Lahden Sibeliustalossa 
23.4.2010
 
Leif Segerstam, kapellimestari
Jyrki Korhonen, bassosolisti


  • Mihail Glinka: Alkusoitto oopperasta Ruslan ja Ljudmila
  • Pjotr Tshaikovski: Greminin aaria oopperasta Jevgeni Onegin
  • Joonas Kokkonen: Paavon monologi oopperasta Viimeiset kiusaukset
  • Gioacchino Rossini: Basilion juoruaaria oopperasta Sevillan parturi
  • Leif Segerstam: Sinfonia nro 233 "Fragmental Völvations from my Opera-To-Be"
  • Gustav Mahler: Sinfonia nro 1 D-duuri

  • Leif Segerstam
    Leif Segerstam

    – Mikä on Suomen suurin sinfoniaorkesteri?
    – Radion sinfoniaorkesteri.
    – Väärin.
    – Helsingin kaupunginorkesteri.
    – Ei sekään.
    – No, mikä sitten?
    – Suomen Kansallisoopperan orkesteri!

    Tämä tosiasia tuppaa helposti unohtumaan, sillä päätyökseen oopperaorkesteri soittelee piilossa montussaan, laulajien "alamaisina". Ei siis ihme, jos muusikoitten mieli toisinaan halajaakin kerrosta ylemmäksi parrasvaloihin. Tällä kertaa lavalle noustiin kuitenkin etäämpänä, Lahden Sibeliustalossa.

    Vauhdikas alkusoitto Mihail Glinkan oopperasta Ruslan ja Ljudmila antoi Leif Segerstamin johtamalle konsertille erinomaisen lähtöpotkun. Säihkyvä tulkinta veti vastustamattomasti mukaansa.

    Suomen Kansallisoopperan orkesteri & Jyrki Korhonen
    Suomen Kansallisoopperan orkesteri & Jyrki Korhonen

    Konsertin solistina esiintyi laulaja omasta talosta. Käsiohjelmaan Jyrki Korhonen oli merkitty bassoksi, mutta kuulovaikutelman perusteella väittäisin häntä baritoniksi, sillä matalissa äänissä ei ollut aidon basson muhkeaa syvyyttä ja voimaa. Aariat Pjotr Tshaikovskin Jevgeni Oneginista, Joonas Kokkosen Viimeisistä kiusauksista ja Gioacchino Rossinin Sevillan parturista hän tulkitsi sangen tyylikkäästi, mutta lisäannos rehevyyttä ja tunteen paloa ei olisi ollut pahitteeksi.

    Kun Segerstam sitten johti oman sinfoniansa nro 233, saattoi päälle hyökyvien sävelmassojen seasta halutessaan kuulla myös historian siipien vienoa havinaa, sillä kysymyksessä oli kantaesitys.

    Aivan oikein, luku on 233! Kun viimeksi kuulin Segerstamin johtavan Sibeliustalossa sinfoniaansa (nro 43) elettiin huhtikuuta 2003 ja sinfonioitten kokonaismäärä oli tuolloin 82. Seitsemässä vuodessa on siis syntynyt ainakin 151 sinfoniaa eli noin 22 sinfoniaa vuotta kohden. Huh!

    Kirjoittaessani 2003 erittelin perusteellisesti näkemyksiäni Segerstamin sävellyksistä, eikä tämä konsertti tuonut kuvaan mitään uutta saati muuttanut mielipidettäni. Onkin turha yrittää keksiä samoille asioille uusia sanakäänteitä. Yksinkertaisesti lainaan omasta vanhasta tekstistäni muutamia kohtia.

    "Miten tulisi suhtautua Segerstamin sävellyksiin, voiko ne ottaa vakavasti? Onko säveltäjä itse tosissaan? Vai seuraileeko hän virnistellen muhkean partansa takana, miten kuulijat syventyvät vakavin naamoin, surrealistisen tunnelman vallitessa, hänen viikarimaisiin temppuiluihinsa?"
     
    "Miten kapellimestari, joka tuntee läpikotaisin kaikki nerokkaat sinfoniat Haydnista ja Mozartista Mahleriin ja Sibeliukseen, voi antaa pikaisesti ja hatarasti sommitelluille luomuksilleen nimen sinfonia, vaikka niissä ei ole tippaakaan sinfonisuutta sanan perinteisessä merkityksessä?"
     
    "Kapellimestari Segerstamista voinee sen sijaan olla vain yhtä mieltä. Kohottamalla Richard Straussin sävelrunon Kuolema ja kirkastus täyteen vavahduttavaan vaikuttavuuteensa hän osoitti olevansa edelleen yksi aikamme suuria maestroja. Sinfonia Lahden loistomuusikot noudattelivat hänen viitteitään alttiisti ja taiturillisesti."

    Tuo viimeinenkin kappale pitää täsmälleen paikkansa, kunhan vain vaihtaa Straussin sävelrunon tilalle Gustav Mahlerin ensimmäisen sinfonian ja Sinfonia Lahden tilalle Suomen Kansallisoopperan.

    Segerstam tarjosi kuulijoille mahtavan elämyksen, joka tulee säilymään pitkään muistoissa. Tulkitsemalla Mahleria häikäisevän upeasti oopperaorkesteri todisti vastaansanomattomasti korkean kansainvälisen tasonsa.


     
    Arto Sakari Korpinen
     
    Lue arvosteluni vuodelta 2003: Segerstamin januskasvot


    Hakemisto 2010
    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 25.4.2010
    Copyright © 2010 Arto Sakari Korpinen