Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 

Sävelten leikkiä
 
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 
14.10.2010

"Matkalla Ruotsiin"
 
Okko Kamu, kapellimestari
Elina Vähälä
, viulusolisti

  • Jaakko Kuusisto: Leika op.24 (kantaesitys)
  • Max Bruch: Viulukonsertto nro 1 g-molli
  • Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 2 D-duuri

  • Jaakko KuusistoSinfonia Lahti lähti Svea-mamman vieraaksi intomieltä säteillen. Matkan aattoillan konsertissa orkesteri osoitti pullien olevan hyvin uunissa: ohjelma oli harjoitettu oivaan edustuskuntoon.

    Uunituoreena tuliaisena orkesteri tarjoilee ruotsalaisille Jaakko Kuusiston (kuva) sävellyksen Leika, joka nyt konsertissa kantaesitettiin. Teoksen juuret juontavat kuitenkin Kuusiston jo 1998 valmistuneeseen kamarimusiikkiteokseen Play, jonka sävellystyössä syntynyt materiaali vaati rajallisten raamiensa yli pursuilemalla orkesteria tulkikseen.

    Ideoitten pitkä kypsyttely on tuottanut valloittavan tuloksen, upeissa sointiväreissä kylpevän ja hienoilla harmonioilla korvaa hivelevän orkesterifantasian. Vankka kokemus viulistina ja kapellimestarina on koulinut Kuusistosta säveltäjän, joka tietää, miten orkesterille pitää kirjoittaa.

    Luonnehtisin Leikaa tyylillisesti uusimpressionistiseksi musiikiksi, sillä Claude Debussy tuntui olevan yksi sen säihkyvien sointien kummeja. Toisaalta välähti hetkeksi mieleeni myös Arthur Honegger, joka tunnetusti kuului kuuden säveltäjän impressionismia vastustaneeseen Les Six -ryhmään. Lisäksi olin väliin aistivinani amerikkalaisen musiikin sävyjä, jotka saattoivat hyvinkin viitata Kuusiston opiskeluaikoihin USA:ssa.

    Niin tai näin Kuusisto on onnistunut rakentamaan eri tahoilta imemistään vaikutteista ehyen sävellyksen, jonka kuuntelisin mielelläni useaankin kertaan – mitä en sanoisi läheskään kaikista kuulemistani uusista tuotoksista.

    Leikan outo, kysymyksiä herättävä nimi tarkoittaa leikkiä – islanniksi! Silti säveltäjän mukaan mitään erityistä kytkyä Islantiin tällä teoksella ei ole, mutta kyseinen sana osoittautui kaikista play-sanan käännöksistä jotenkin osuvimmaksi. Aika erikoinen etten sanoisi kummallinen perustelu, olisihan tarjolla ollut myös koko musiikkimaailmalle tuttu sana: scherzo!

    Okko Kamu ja sinfonikot olivat hioneet Leikan loistokuntoon. Taisi olla muuten ainutkertainen tapaus, että säveltäjä musisoi konserttimestarina. Yleensähän säveltäjä istuu kantaesityksessä yleisön joukossa ellei satu heiluttamaan tahtipuikkoa.

    Okko Kamu   Elina Vähälä
    Okko Kamu & Elina Vähälä

    Lahdesta lähtöisin oleva Elina Vähälä saavutti Max Bruchin g-molli-viulukonserton solistina jymymenestyksen: bravo-huutoja ja lattian tömistelyä.

    Erityistä ihastusta herättivät romanttisen teoksen viehkeät laululliset melodiat,  jotka Vähälä kirvoitti ilmoille hopeanhohtoisina, herkän runollisesti muotoiltuina sävellankoina. Mutta ihailtavan taiturillisesti hän suoriutui myös musiikin teknisesti vaikeista  vaiheista.

    Kamu, jolle viulistina Bruchin partituuri on tuttuakin tutumpi, piti esityksen ohjat huolehtivaisesti käsissään. Niinpä solistin ja orkesterin yhteissoitto sujui kauttaaltaan mallikkaan kitkattomasti.

    Mies paikallaan oli Kamu myös Ludwig van Beethovenin toista sinfoniaa johtaessaan. Oli kerrassaan nautinnollista kuunnella mestariteoksen kaikin puolin elävää tulkintaa. Ilmeikkäästi toteutetuista yksityiskohdista rakentui jännitteensä hyvin pitänyt kokonaisuus. Jos mahtavaa säpinää ja säihkettä riittikin, ei unohdettu henkevää herkistelyäkään.

    Esitys huipentui finaalissa, jonka kipinöivä meno uhkui musisoinnin hurmaa. Lopun huikea kiihdytys nostatti suosionmyrskyn, joka laantui vasta, kun Kamu tarttui konserttimestarin käteen ja johdatteli tämän muusikkoineen lavalta.

     
    Arto Sakari Korpinen
     

    Hakemisto 2010
    Okko Kamun kuva: Juha Tanhua /Sinfonia Lahti
    Elina Vähälän kuva hänen kotisivultaan.

    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 16.10.2010
    Copyright © 2010 Arto Sakari Korpinen