Sinfonia Lahti · Paul Mann

PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
18.11.2010

Paul Mann, kapellimestari
Liana Isakadze, viulusolisti

Edward Elgar: Etelässä – Alassio

Felix Mendelssohn: Viulukonsertto e-molli

Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 7 cis-molli

nglantilainen kapellimestari Paul Mann, 45, suoritti uroteon. Menestyksekkäästi hän johti Sinfonia Lahden konsertin, vaikka oli hypännyt sairastuneen Vasili Sinaiskin saappaisiin vasta viime tingassa.

Eikä edes konsertin ohjelmaa jouduttu muuttamaan, vaikka orkesterinumerot, Edward Elgarin Etelässä ja Sergei Prokofjevin seitsemäs sinfonia, eivät keskeisinta kantaohjelmistoa olekaan. Vastapainoksi ja yleisön houkuttimeksi oli toki valittu sitäkin tutumpi ja rakastetumpi solistinumero, Felix Mendelssohnin viulukonsertto.

Niin nautittavaa kuin soitanto kauttaltaan olikin, tarjosi ihastuttavien melodioitten ja sointivärien täyttämä Sergei Sergejevitshin sinfonia illan sykähdyttävimmät hetket. Järin sinfoniselta ei musiikki rattoisuudessaan kylläkään vaikuttanut: saattoi kuvitella kuuntelevansa hänen suosikkiteoksiaan, balettia Romeo ja Julia tai musiikkisatua Pekka ja susi.

Henkevä ja näkemyksellinen tulkinta piti joka hetki vallassaan. Miellyttävän aistikkain ja tarkoituksenmukaisin viittein johtava Mann huolehti määrätietoisesti niin sävelellisten ajatusten luonteikkaasta muotolusta kuin soinnin tasapainoisuudesta ja vivahteikkuudestakin. Tenhoisat pianissimot hivelivät korvaa vaikuttavina kontrasteina järeän vaskikuoron upeasti ryydittämille fortissimoille.

Alunperin Prokofjev antoi sinfonian loppua hiljaisesti. Kantaesityksen harjoitusten aikana hänestä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että kokonaisuus vaatii räväkän päätöksen. Niinpä hän lisäsi hännänhuipuksi viitisentoista sekuntia kestävän pyrähdyksen, joka huipentuu mahtavaan, aplodit takuuvarmasti kirvoittavaan jysähdykseen. Partituuriin hän kuitenkin merkitsi alkuperäisenkin lopun sallituksi.

Hyllyistäni löytyneillä levyillä vain yksi kapellimestari neljästä on päätynyt hiljaiseen päätökseen, kuten nyt hieman yllättävästi myös Paul Mann. Vaikka suosio ei näin ollen räjähtänytkään ilmoille, sitä kyllä riitti pitkään.

ir Edwardin konserttialkusoiton Etelässä alaotsikko Alassio kertoo, missä hän sai innoituksen luomistyöhönsä: Italian Rivieralla sijaitsevassa kylässä. Aurinkoista, elämäntäyteistä musiikkia kuunnellessa tuntuu varsin kummalliselta se, mitä säveltäjä kirjoitti kirjeessään: "...täällä oleskelumme on taiteellisesti täydellinen huti, en voi tehdä mitään, olemme menehtyä kylmyyteen, sateeseen, puhureihin..." Mutta taisi se aurinko sittenkin lopulta pilkistää esille, viipyiväthän Elgarit Alassiossa kaksi kuukautta.

Vaikka Etelässä oli Sinfonia Lahden muusikoille täysin uusi tuttavuus, olivat sen sävelelliset hienoudet avautuneet asiantuntevan engelsmannin johdolla niin hyvin, että tulkinta oli vapautuneen elävää. Touhukkaan musisoinnin keskeytti runollinen tunnelmatuokio lumoavasti soitettuine alttoviulusooloineen: "kuutamon valossa", kuten säveltäjä itse sitä luonnehti.

alloittavasti esiintyi myös illan georgialainen viulusolisti Liana Isakadze, josta takavuosina tuli lahtelaisyleisön suursuosikki, etten sanoisi lemmikki.

Mendelssohnin konserton iki-ihanat sävelet Isakadze tulkitsi tälläkin kertaa hurmaavan eloisasti, jos kohta se tulinen temperamentti, jota on pidetty hänen tunnusomaisimpana piirteenään musiikin tulkitsijana, onkin vuosien saatossa laantunut – juuri sopivasti, sanoisi ehkä joku. Hitaan osan sulokkaan melodian viulisti soitti turhan oikukkaasti, linjakkaampi muotoilu olisi ollut enemmän makuuni.

Viulun sointi kuulosti sangen ohuelta, lämpöä ja täyteläisyyttä jäi kaipaamaan. Mutta tekninen taituruus on viulistilla yhä varsin hyvin hallinnassaan, soitto sujui alati hallitun vaivattomasti.

Arto Sakari Korpinen