|
|
|
Sinfonia
Lahti
Lahden Sibeliustalossa
14.4.2011
Okko Kamu, kapellimestari
Aleksei Volodin, pianosolisti
Jean Sibelius: Cassazione op. 6 (1. versio)
Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 3 C-duuri
Jean Sibelius: Sinfonia nro 5 Es-duuri
|
 
Okko Kamu
Aleksei Volodin
 infonia Lahti on parasta aikaa Okko Kamun
johdolla esiintymismatkalla Puolassa Beethoven-pääsiäisfestivaaleilla. Eilen perjantaina (15.4.) se konsertoi Varsovassa, tänään on vuorossa Wroclav.
Torstaina orkesteri soitti matkaohjelman kotiyleisölleen. Iloksemme
voimme todistaa, että esitykset oli hiottu oivaan edustuskuntoon. Kun
vielä oli onnistuttu kiinnittämään pianosolistiksi – sairastuneen
Krzystof Jablonskin tilalle – häikäisevän taiturillinen Aleksei Volodin, ei puolalaisyleisöllä pitäisi olla aihetta edes pikku narinaan.
Se tosin oli valitettavaa, että konsertin alkunumeroksi luvattu
Sibeliuksen Pohjolan tytär, mestarin sinfonisista runoista rohkein ja
värikkäin, oli sekin "sairastunut", minulle tuntemattomasta syystä.
Toki tilalle tullut Sibeliuksen Cassazione op. 6 oli mielenkiintoista
kuultavaa, etenkin kun kysymyksessä oli sen harvinaistakin
harvinaisempi alkuperäisversio.
 un
edellisen kerran kuulin Sinfonia Lahden tulkitsevan Cassazionen 2007,
oli käsittääkseni kysymyksessä lopullinen versio ja orkesteri lähdössä
Osmo Vänskän johdolla konsertoimaan Berliiniin ja Wieniin. Lahden
sinfonikoilla näyttää siis olevan erityinen pyrkimys saattaa tätä
unohduksissa ollutta teosta kansainväliseen tietoisuuteen.
Tuolloin kirjoitin Cassazionen tarjoilevan miellyttävästi sulavia,
mutta samalla melko sovinnaisia säveliä. Alkuperäisversio teki nyt
myönteisemmän vaikutuksen. Vaikka sinänsä tehokkaat voimakohdat
vaikuttivat yhä melko persoonattomilta, korva tavoitti myös lukuisia
hienoja yksityiskohtia, joissa Sibeliuksen oma sävelkieli jo erottui
selvästi. Ehken olekaan enää aivan samaa mieltä Oskar Merikannon
kanssa, joka Helsingin Sanomissa 1904 rohkeni pitää teosta "jotensakin
vähäpätöisenä".
Okko Kamun johtama tasapainoinen tulkinta toi hienosti esiin
Cassazionen parhaat puolet: kauniisti muotoillut puhallinsoolot
erottuivat sävelkudoksesta miellyttävästi.
äveltäjä
Dmitri Kabalevski kertoo muistelmissaan pianistista, joka vuonna 1937
herätti hänen huomiotaan pietarilaisessa hotellissa harjoittelemalla
seinän takana päivät pitkät – hiomalla musiikin katkelmia kerta
toisensa jälkeen niin hitaasti, ettei sävellystä ollut tuntea. Kun
Kabalevski viimein kohtasi salaperäisen naapurinsa hississä, hänelle
valkeni, että Sergei Prokofjev oli harjoitellut omaa kolmatta
pianokonserttoaan.
Kabalevskin ihmeteltyä, miksi hän hinkkaa loputtomasti omaa
sävellystään, jota on esittänyt menestyksekkäästi maailmalla
lukemattomia kertoja, Prokofjev vastasi: "Kaikkihan tuntevat kolmannen
konserttoni. Siksi minun täytyy tuntea se täydellisesti!"
Tekee mieli sanoa, että myös nuori venäläispianisti Aleksei Volodin
tuntee Prokofjevin kolmosen täydellisesti. Niin mestarillisen upeasti
hän sen tulkitsi. Erinomaisesti sujui myös yhteispeli Okko Kamun ja
hienosti musisoineitten sinfonikkojen kanssa.
Konsertto sopii mielestäni erityisen hyvin soitettavaksi juuri
tähän vuodenaikaan, sillä sen sävelet tulvivat mitä valloittavimmin
keväistä valoa ja riemua. Miten ihastuttavina solisivatkaan sävelten
kirkkaasti kimmeltävät purot ensi osassa Volodinin taiturisormien
kiitäessä koskettimilla huikean vauhdikkaasti.
ibeliuksen
rakastettu viides sinfonia soi Okko Kamun varmoissa käsissä tavallista
eeppisempänä, levein ja levollisin kaarroksin. Soitosta kuuli, että
tämän teoksen tuntevat puolestaan suomalaismuusikot – täydellisesti!
|
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 16.4.2011
Copyright
© 2011 Arto Sakari Korpinen
|
|
