Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 

Tuliaisiksi Puolaan

harvinaista Sibeliusta

 
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa 
14.4.2011
 
Okko Kamu, kapellimestari
Aleksei Volodin, pianosolisti

  • Jean Sibelius: Cassazione op. 6 (1. versio)
  • Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 3 C-duuri
  • Jean Sibelius: Sinfonia nro 5 Es-duuri

  •     
    Okko Kamu                                                                                                  Aleksei Volodin


    Sinfonia Lahti on parasta aikaa Okko Kamun johdolla esiintymismatkalla Puolassa Beethoven-pääsiäisfestivaaleilla. Eilen perjantaina
    (15.4.) se konsertoi Varsovassa, tänään on vuorossa Wroclav.

    Torstaina orkesteri soitti matkaohjelman kotiyleisölleen. Iloksemme voimme todistaa, että esitykset oli hiottu oivaan edustuskuntoon. Kun vielä oli onnistuttu kiinnittämään pianosolistiksi – sairastuneen Krzystof Jablonskin tilalle – häikäisevän taiturillinen Aleksei Volodin, ei puolalaisyleisöllä pitäisi olla aihetta edes pikku narinaan.

    Se tosin oli valitettavaa, että konsertin alkunumeroksi luvattu Sibeliuksen Pohjolan tytär, mestarin sinfonisista runoista rohkein ja värikkäin, oli sekin "sairastunut", minulle tuntemattomasta syystä. Toki tilalle tullut Sibeliuksen Cassazione op. 6 oli mielenkiintoista kuultavaa, etenkin kun kysymyksessä oli sen harvinaistakin harvinaisempi alkuperäisversio.

    Kun edellisen kerran kuulin Sinfonia Lahden tulkitsevan Cassazionen 2007, oli käsittääkseni kysymyksessä lopullinen versio ja orkesteri lähdössä Osmo Vänskän johdolla konsertoimaan Berliiniin ja Wieniin. Lahden sinfonikoilla näyttää siis olevan erityinen pyrkimys saattaa tätä unohduksissa ollutta teosta kansainväliseen tietoisuuteen.

    Tuolloin kirjoitin Cassazionen tarjoilevan miellyttävästi sulavia, mutta samalla melko sovinnaisia säveliä. Alkuperäisversio teki nyt myönteisemmän vaikutuksen. Vaikka sinänsä tehokkaat voimakohdat vaikuttivat yhä melko persoonattomilta, korva tavoitti myös lukuisia hienoja yksityiskohtia, joissa Sibeliuksen oma sävelkieli jo erottui selvästi. Ehken olekaan enää aivan samaa mieltä Oskar Merikannon kanssa, joka Helsingin Sanomissa 1904 rohkeni pitää teosta "jotensakin vähäpätöisenä".

    Okko Kamun johtama tasapainoinen tulkinta toi hienosti esiin Cassazionen parhaat puolet: kauniisti muotoillut puhallinsoolot erottuivat sävelkudoksesta miellyttävästi.

    Säveltäjä Dmitri Kabalevski kertoo muistelmissaan pianistista, joka vuonna 1937 herätti hänen huomiotaan pietarilaisessa hotellissa harjoittelemalla seinän takana päivät pitkät – hiomalla musiikin katkelmia kerta toisensa jälkeen niin hitaasti, ettei sävellystä ollut tuntea. Kun Kabalevski viimein kohtasi salaperäisen naapurinsa hississä, hänelle valkeni, että Sergei Prokofjev oli harjoitellut omaa kolmatta pianokonserttoaan.

    Kabalevskin ihmeteltyä, miksi hän hinkkaa loputtomasti omaa sävellystään, jota on esittänyt menestyksekkäästi maailmalla lukemattomia kertoja, Prokofjev vastasi: "Kaikkihan tuntevat kolmannen konserttoni. Siksi minun täytyy tuntea se täydellisesti!"

    Tekee mieli sanoa, että myös nuori venäläispianisti Aleksei Volodin tuntee Prokofjevin kolmosen täydellisesti. Niin mestarillisen upeasti hän sen tulkitsi. Erinomaisesti sujui myös yhteispeli Okko Kamun ja hienosti musisoineitten sinfonikkojen kanssa.   

    Konsertto sopii  mielestäni erityisen hyvin soitettavaksi juuri tähän vuodenaikaan, sillä sen sävelet tulvivat mitä valloittavimmin keväistä valoa ja riemua. Miten ihastuttavina solisivatkaan sävelten kirkkaasti kimmeltävät purot ensi osassa Volodinin taiturisormien kiitäessä koskettimilla huikean vauhdikkaasti.

    Sibeliuksen rakastettu viides sinfonia soi Okko Kamun varmoissa käsissä tavallista eeppisempänä, levein ja levollisin kaarroksin. Soitosta kuuli, että tämän teoksen tuntevat puolestaan suomalaismuusikot – täydellisesti!

     
    Arto Sakari Korpinen
     
    Hakemisto 2011
    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 16.4.2011
    Copyright © 2011 Arto Sakari Korpinen