|
|
|
Sysmän suvisoiton kamarimusiikkikonsertti
3.7.2011 Sysmän teatteritalossa.
Olli Mustonen, piano
Joel Laakso, sello
Sole Mustonen, oboe
Minna Pensola, viulu
Joel Waterman, alttoviulu
Antti Tikkanen, viulu
Olli Mustonen: Jehkin Iivana, sonaatti pianolle
Olli Mustonen: Sonaatti sellolle ja pianolle
Olli Mustonen: Kvartetto oboelle, viululle, alttoviululle ja pianolle
César Franck: Pianokvintetto
|
|
  lli Mustonen
tunnetaan laajalti maailmalla poikkeuksellisen omaleimaisena
pianovirtuoosina. Harva sen sijaan tietää, että hän on myös etevä
säveltäjä, joka jo kahdeksanvuotiaana "pikku mozartina" aloitti
sävellysopintonsa Einojuhani Rautavaaran johdolla.
Sysmän suvisoiton konsertti tarjosi nyt mielenkiintoisen tilaisuuden
nähdä ja kuulla Mustosta hänen kummassakin roolissaan. Konsertin
alkupuolella kuultiin kolme Mustosen sävellystä, loppupuolella César
Franckin hurmaava pianokvintetto.
Musiikin tulkitsijana Mustonen ei ole kuvia kumarrellut, vaan
määrätietoisesti omia polkujaan kulkien pyrkinyt löytämään tuttuihin
sävelmaisemiin uusia persoonallisia näkökulmia – useimmiten
kiitettävästi onnistuen, joskus harhaankin osuen.
 äveltäjänä
hän ei ole yhtä radikaali traditioitten murtaja, jos ollenkaan, vaikka
tavoitteleekin musiikkiinsa uutta ja omaperäistä sanottavaa. Oman
persoonallisen sävelkielen luominenhan on itse asiassa kaikkien
säveltäjien pyrkimyksenä.
Illan aloitti Mustosen yksiosainen pianosonaatti Jehkin Iivana vuodelta
2006. Sävellyksen nimi viittaa runsaat sata vuotta sitten eläneeseen
suistamolaiseen runonlaulajaan, jonka soittaessa "katot kajahtelivat,
permannot pemahtelivat, ikkunat iloa pitivät".
Vaikka sonaatti oli nivottu yksiosaiseksi, siitä erottui useita
toisiinsa vaikuttavasti kontrastoituvia jaksoja. Viehättävintä antia
oli se impressionistinen jakso, joka toi mieleeni Debussyn Uponneen
katedraalin merenalaiset tunnelmat. Toccatan tapaan huikean
vauhdikkaasti ja iskevästi edenneet jaksot kertoivat puolestaan
Prokofjevilta saaduista vaikutteista.
Turha sanoakaan, että Mustonen soitti sonaatin taiturillisesti ja
värikkäästi. Se kuitenkin hieman hämmästytti, että klassikoitten
suurteokset suvereenisti ulkoa hallitseva maestro soitti oman
kappaleensa nuoteista.
 äsiohjelmassa
herätti huomiota se erikoisuus, että sellolle ja pianolle sävelletyn
sonaatin ensimmäisen ja neljännen osan kohdalla luki esitysmerkinnän
sijasta "ei nimetty". Mustonen näyttää ottaneen mallia Johann Sebastian
Bachilta, joka varsin usein – muun muassa Brandenburgilaisissa
konsertoissaan – jätti tempon merkitsemättä. Ilmeisesti Mustosen
tarkoituksena on antaa soittajille täysi tulkinnan vapaus.
Sellisti Joel Laakso ja Olli
Mustonen musisoivat sävelten vaihtelevissa tunnelmissa loistokkaasti.
Hektisesti sätkytellyt kolmas osa jäi kaikessa lyhykäisyydessäänkin
erityisesti mieleen.
Mustosen kvarteton oboelle, viululle, alttoviululle ja pianolle
kantaesittivät amerikkalaiset muusikot viime maaliskuussa Arizonan
kamarimusiikkijuhlilla Tucsonissa. Sysmässä koettiin nyt teoksen
ensimmäinen esitys Suomessa.
Säveltäjä on omistanut teoksen vaimolleen oboisti Sole Mustoselle, joka osallistui sen erinomaisen vetävään esitykseen seurassaan viulisti Minna Pensola ja hollantilainen alttoviulisti Joel Waterman. Piano mahtavine iskuineen tuppasi kylläkin välillä peittomaan muut instrumentit.
 llan
sykähdyttävimmät hetket koettiin Franckin mestarillisen pianokvinteton
mestarillisen tulkinnan parissa. Mustonen veti mainiot ystävänsä –
edellä jo mainittujen lisäksi viulisti Antti Tikkasen
– mitä säihkyvimpään soitantaan, joka olisi nostanut ilmoille huumaavan
suosion myrskyn missä tahansa musiikin metropolissa. Kuten nyt pienessä
Sysmässä.
Kyllä, kyllä kamarimusiikkikin voi mennä yleisöön kuin häkä!
|
Teksti julkaistu sekä Etelä-Suomen Sanomissa että Itä-Hämeessä 5.7.2011
Copyright
© 2011 Arto Sakari Korpinen
|
|
