Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 

Olli ystävineen hurmasi
 
Sysmän suvisoiton kamarimusiikkikonsertti
3.7.2011 Sysmän teatteritalossa.

Olli Mustonen, piano
Joel Laakso, sello
Sole Mustonen, oboe
Minna Pensola, viulu
Joel Waterman, alttoviulu
Antti Tikkanen, viulu

  • Olli Mustonen: Jehkin Iivana, sonaatti pianolle
  • Olli Mustonen: Sonaatti sellolle ja pianolle
  • Olli Mustonen: Kvartetto oboelle, viululle, alttoviululle ja pianolle
  • César Franck: Pianokvintetto

  •  
    Olli MustonenOlli Mustonen tunnetaan laajalti maailmalla poikkeuksellisen omaleimaisena pianovirtuoosina. Harva sen sijaan tietää, että hän on myös etevä säveltäjä, joka jo kahdeksanvuotiaana "pikku mozartina" aloitti sävellysopintonsa Einojuhani Rautavaaran johdolla.

    Sysmän suvisoiton konsertti tarjosi nyt mielenkiintoisen tilaisuuden nähdä ja kuulla Mustosta hänen kummassakin roolissaan. Konsertin alkupuolella kuultiin kolme Mustosen sävellystä, loppupuolella César Franckin hurmaava pianokvintetto.

    Musiikin tulkitsijana Mustonen ei ole kuvia kumarrellut, vaan määrätietoisesti omia polkujaan kulkien pyrkinyt löytämään tuttuihin sävelmaisemiin uusia persoonallisia näkökulmia – useimmiten kiitettävästi onnistuen, joskus harhaankin osuen.

    Säveltäjänä hän ei ole yhtä radikaali traditioitten murtaja, jos ollenkaan, vaikka tavoitteleekin musiikkiinsa uutta ja omaperäistä sanottavaa. Oman persoonallisen sävelkielen luominenhan on itse asiassa kaikkien säveltäjien pyrkimyksenä.

    Illan aloitti Mustosen yksiosainen pianosonaatti Jehkin Iivana vuodelta 2006. Sävellyksen nimi viittaa runsaat sata vuotta sitten eläneeseen suistamolaiseen runonlaulajaan, jonka soittaessa "katot kajahtelivat, permannot pemahtelivat, ikkunat iloa pitivät".

    Vaikka sonaatti oli nivottu yksiosaiseksi, siitä erottui useita toisiinsa vaikuttavasti kontrastoituvia jaksoja. Viehättävintä antia oli se impressionistinen jakso, joka toi mieleeni Debussyn Uponneen katedraalin merenalaiset tunnelmat. Toccatan tapaan huikean vauhdikkaasti ja iskevästi edenneet jaksot kertoivat puolestaan Prokofjevilta saaduista vaikutteista.

    Turha sanoakaan, että Mustonen soitti sonaatin taiturillisesti ja värikkäästi. Se kuitenkin hieman hämmästytti, että klassikoitten suurteokset suvereenisti ulkoa hallitseva maestro soitti oman kappaleensa nuoteista.

    Käsiohjelmassa herätti huomiota se erikoisuus, että sellolle ja pianolle sävelletyn sonaatin ensimmäisen ja neljännen osan kohdalla luki esitysmerkinnän sijasta "ei nimetty". Mustonen näyttää ottaneen mallia Johann Sebastian Bachilta, joka varsin usein – muun muassa Brandenburgilaisissa konsertoissaan – jätti tempon merkitsemättä. Ilmeisesti Mustosen tarkoituksena on antaa soittajille täysi tulkinnan vapaus.

    Sellisti Joel Laakso ja Olli Mustonen musisoivat sävelten vaihtelevissa tunnelmissa loistokkaasti. Hektisesti sätkytellyt kolmas osa jäi kaikessa lyhykäisyydessäänkin erityisesti mieleen.

    Mustosen kvarteton oboelle, viululle, alttoviululle ja pianolle kantaesittivät amerikkalaiset muusikot viime maaliskuussa Arizonan kamarimusiikkijuhlilla Tucsonissa. Sysmässä koettiin nyt teoksen ensimmäinen esitys Suomessa.

    Säveltäjä on omistanut teoksen vaimolleen oboisti Sole Mustoselle, joka osallistui sen erinomaisen vetävään esitykseen seurassaan viulisti Minna Pensola ja hollantilainen alttoviulisti Joel Waterman. Piano mahtavine iskuineen tuppasi kylläkin välillä peittomaan muut instrumentit.

    Illan sykähdyttävimmät hetket koettiin Franckin mestarillisen pianokvinteton mestarillisen tulkinnan parissa. Mustonen veti mainiot ystävänsä – edellä jo mainittujen lisäksi viulisti Antti Tikkasen – mitä säihkyvimpään soitantaan, joka olisi nostanut ilmoille huumaavan suosion myrskyn missä tahansa musiikin metropolissa. Kuten nyt pienessä Sysmässä.

    Kyllä, kyllä kamarimusiikkikin voi mennä yleisöön kuin häkä!

     
    Arto Sakari Korpinen
     
    Hakemisto 2011
    Teksti julkaistu sekä Etelä-Suomen Sanomissa että Itä-Hämeessä 5.7.2011
    Copyright © 2011 Arto Sakari Korpinen