Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 

Beethovenia säihkyvästi


Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
24.11.2011

Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
Petteri Iivonen, viulusolisti

  • Emmanuel Chabrier: Lamento
  • Sergei Prokofjev: Viulukonsertto nro 1 D-duuri
  • Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli
  •  Jukka-Pekka Saraste   Petteri Iivonen
    Jukka-Pekka Saraste (vas.) ja Petteri Iivonen


    Jukka-Pekka Saraste ja Sinfonia Lahti huipensivat konsertin huikeaan elämykseen.

    Ludwig van Beethovenin paljon soitettu viides sinfonia, joka kaikesta nerokkuudestaan huolimatta saattaa maistua loppuun kalutulta luulta, näyttäytyi heidän sähköistyneessä käsittelyssään raikkaan tuoreelta mestariteokselta.

    Kuuluisa ensimmäinen osa, jossa "kohtalo kolkuttaa ovelle", suorastaan kihisi jännitettään. Tavallista vaudikkaammin edenneessä soitossa riitti sekä herpaantumatonta imua että säihkyvää lennokkuutta. Levollinen toinen osa hurmasi puolestaan sävelellisten säkeittensä erinomaisen aistikkaalla ja luonteikkaalla muodonnalla.

    Päätösosa on keskinkertaisesti tulkittuna usein tuntunut pitkästyttävän jahkaavalta, mutta tällä kertaa ei sinne päinkään. Harvoin olen Beethovenin musiikin parissa kokenut näin mahtavaa, häikäisevää sävelellistä ilotulitusta.

    Ilman partituuria johtaneella Sarasteella olivat tulkinnan hienoudet tiukasti hallinnassaan vähäisintäkin yksityiskohtaa myöten. Tulkintatahtoa osuvasti ilmaisevat tyylikkäät eleet uhkuivat suvereenin maestron varmuutta. Orkesteri puolestaan osoitti kiitettävän taituruutensa toteuttaessaan tulisimmassakin menossa alttiisti ja tarkasti kapellimestarin aivoitukset.

    Hurmaantunut kuulijakunta juhli muusikoita hyvin voimallisesti ja tavallista pitempään. 

    Ranskalaisen Emmanuel Chabrierin tunnetuinta sävellystä, loisteliaan värikästä orkesterirapsodiaa Espana, kuulee meillä äärimmäisen harvoin jos koskaan elävänä esityksenä, vaikka se mielestäni sopisi mainiosti sinfoniakonsertin aloitusnumeroksi. Vai pidetäänkö sitä liian viihteellisenä helppotajuisessa melodisuudessaan?

    No, ainakaan tätä vikaa ei ole Chabrierin vuonna 1874 orkesterille säveltämässä valituslaulussa Lamento, jolla konsertti aloitettiin. Lamenton partituuri katosi salaperäisesti pian kantaesityksen jälkeen ja pysytteli piilossa aivan vime vuosiin saakka. Kysymyksessä oli siis eräänlaisen uutuuden ensiesitys Lahdessa.

    Kun Eeva-Kaisa Rönkä heti teoksen alussa ryhtyi laulattamaan hienostuneesti englannintorveaan, muistui oitis mieleen Sibeliuksen sävelruno Tuonelan joutsen. Mutta vain hetken kesti tämä yhtäläisyyden vaikutelma. Kun näkemyksellisesti ja johdonmukaisesti etenevä Sibelius säilyttää tiheän melankolisen tunnelmansa rikkumattomana sävellyksen loppuun saakka, Chabrier intoutuu rakentelemaan komeita nousuja, joissa valittavat sävytykset melkein unohtuvat.

    Yhtä kaikki, hallittu tulkinta ei  jättänyt sijaa – valituksille.

    Konsertin viulusolisti Jyrki Iivonen muistetaan vuoden 2010 Sibelius-kilpailun kunniakkaana "hopeamitalistina". Esitettävänä teoksena oli Sergei Prokofjevin 1. viulukonsertto – eikä viulusta tällä kertaa katkennut kieltä, kuten kilpailun suorana televisioidun finaalin tuoksinassa juuri tämän konserton parissa.

    Iivosen soittoa leimasivat suvereenin taiturin varmat ja näkemykselliset otteet. Carlo Bergonzi -viulu vuodelta 1732 soi hänen käsissään ihastuttavan kauniisti, ja nopeimmatkin kuvioinnit sujuivat ihailtavan vaivattomasti ja selkeästi.

    Esitys saavutti kuulijoissa voimallista vastakaikua. Tätä voi pitää sikäli melkoisena saavutuksena ja pienenä ihmeenä, että Prokofjevin hajanainen konsertto itsessään sisältää mielestäni perin harvoja ihastuksen aiheita.    

     
    Arto Sakari Korpinen
     
    Hakemisto 2011
    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 26.11.2011
    Copyright © 2011 Arto Sakari Korpinen