Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 
Beethoven hurmasi

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
16.2.2012
 
Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
Evgeni Bozhanov, pianosolisti

  • Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 3 c-molli
  • Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 5 B-duuri
  • Jukka-Pekka SarasteOli mieluisaa kuulla pitkästä aikaa elävänä esityksenä Ludwig van Beethovenin pianokonsertto nro 3 c-molli, ehdoton suosikkini wieniläismestarin viiden pianokonserton sarjassa. Ei ollut sattumaa, että ensimmäinen aikoinaan hankkimani vinyylilevy sisälsi juuri tämän konserton.

    Jukka-Pekka Sarasteen plastisin elein johtama Sinfonia Lahti soitti konserton ensi osan esittelyjakson hurmaavasti. Sävelten säkeet muotoiltiin mitä aistikkaimmin kaarroksin ja painotuksin ja voimaa käyteltiin miellyttävän laaja-alaisesti.

    Kun bulgarialainen solisti Evgeni Bozhanov esittelyjaksoa kerrattaessa hyppäsi mukaan sävelten leikkiin, hätkähdytti heti kärkeen hänen yllättävän runsas pedaalinkäyttönsä, mutta onneksi vain nopeasti ohi kiitäneen hetken. Tämän jälkeen soitto oli yhtä juhlaa: erityisesti ihastutti pianistin kosketuksen vivahteikkuus.

    Evgeni BozhenovLoistavan taiturillisuutensa Bozhanov osoitti monin tavoin. Hurmaavinta oli kuitenkin se henkevä runollisuus, jota pianistin soitto huokui myös nopeissa ääriosissa eikä vain hitaassa osassa, jossa hän luotaili musiikin syvyyksiä äärimmäisen herkästi ja satuttavasti ja sai näkemyksilleen orkesterin täyden tuen.
     
    Solistin ja muusikoitten välille mitä ilmeisimmin syntynyt aito sympatia leimasi yksimielistä tulkintaa muutenkin. Nopeissa osissa orkesterilla on solistin kadenssien jälkeen kiperiä sisääntuloja. Nekin osuivat ihailtavasti nappiin solistia esimerkillisen valppaasti seurailleen Sarasteen tarkan toiminnan ansiosta. 

    Ylimääräisessä numerossa Bozhanov päästi taituruutensa
    huikeasti täysin valloilleen: yksi Frédéric Chopinin teknisesti vaativimmista valsseista, Grande valse As-duuri op. 42, soi häikäisevän vauhdikkaana ja upeana.

    Niin loputtomasti kuin Sergei Prokofjevin seitsemän sinfoniaa sisältävätkin hienoja, valloittavia yksityiskohtia, ne kärsivät enemmän tai vähemmän rakenteittensa löyhyydestä ja sisältönsä rapsodisuudesta. Tässä mielessä ainoa poikkeus onkin lisänimeä Klassinen kantava ensimmäinen sinfonia, eräänlainen pastissi, jossa säveltäjä kujeilee ja hurvittelee ujuttamalla omia persoonallisia säveliään wieniläisklassikoilta kähvellettyihin kaavoihin.

    Prokofjevin sinfonioista eittämättä mestarillisin on silti konsertissa kuultu viides sinfonia persoonallisine äänenpainoineen, vaikkei sekään ole täysin vapaa mainituista heikkouksista. Parasta antia on mielestäni sähäkkä toinen osa, Allegro marcato, jota kuunnellessa tarkkaavaisuus ei herpaannu hetkeksikään.

    Sinfonia Lahti suoriutui vaativasta urakastaan liehuvin lipuin. Koko orkesterin mahtavat voiman purkaukset, etenkin sinfonian uljas päätös, soivat sävähdyttävän komeina.

     
    Arto Sakari Korpinen
     
    Hakemisto 2011
    Hakemisto 2011
    Kaikki hakemistot
    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 18.2.2012
    Copyright © 2012 Arto Sakari Korpinen