Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 
Uunituore viulukonsertto


Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
12.4.2012
 
Jaakko Kuusisto, kapellimestari
Elina Vähälä, viulusolisti


  • John Adams: Puhemies tanssii, foxtrot orkesterille (1986)
  • Jaakko Kuusisto: Viulukonsertto op. 28, kantaesitys
  • Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 7 A-duuri
  • Jaakko Kuusiston uunituore viulukonsertto saavutti riemukkaan vastaanoton. Kantaesityksen itse johtanut säveltäjä ja solisti Elina Vähälä saivat useita kertoja palata lavalle kiittämään yleisöä, joka osoitti myrskyisästi suosiotaan, osa seisaalleen nousten.

    Jaakko KuusistoJean Sibeliuksen tavoin viulistina Kuusisto on osannut kirjoittaa suurta taituruutta vaativan mutta samalla kiitollisen solistiosuuden. Ja kapellimestarina hänestä on kehkeytynyt taitava orkesterivärien ja -tehojen käyttelijä. Kun vielä sävelkieli on miellyttävän persoonallista ja kuulijaystävällistä, on tuloksena valloittava täysosuma.

    Lieneekin kirkossa kuulutettua, että konsertto saavuttaa ennen pitkää laajalti myös kansainvälistä menestystä.

    Konserton rakenteellinen erikoisuus on sen aloittava viulun pitkähkö soolo, joka Kuusiston mukaan "esittelee ja kehittelee ensiosan temaattista perusmateriaalia". En kuitenkaan puhuisi säveltäjän tavoin soolokadenssista vaan mieluummin soolojohdannosta tai -introsta – sana kadenssihan viittaa nimenomaan loppuun. Arvelen, että Kuusisto on napannut idean Maurice Ravelin säihkyvästä sävellyksestä Tzigane (Mustalainen), jossa sooloviulisti antaa orkesterin odottaa vuoroaan vieläkin pidempään.

    Elina VähäläSikäli kuin ehdin vauhdikkaassa menossa tajuta, Elina Vähälä selvitti soolo-osuuden "kimurantit" vaiheet virtuoosisesti liput liehuen. Arvoitukseksi jäikin se "yksi marmatuksen aihe", joka ei hänen mukaansa ollut "mun kommentoinnistani miksikään muuttunut" (ESS 12.4.). Kuusisto johti Sinfonia Lahtea hyvin aktiivisin ja määrätietoisin viittein, lopputuloksena taatusti autenttinen tulkinta.

    Konsertin aloittanut amerikkalaisen John Adamsin Puhemies tanssii, foxtrot orkesterille (1986) on osa hänen kuuluisaa oopperaansa Nixon Kiinassa. Sävellys on sen sortin minimalismia, idioottimaisesta tylsyydestä suorastaan nerokkaaksi rikastettua, etten kärsinyt allergisista reaktioista, vaan kuuntelin sulaksi nautinnokseni – varsinkin kun Sinfonia Lahti soitti niin säihkyvän upeasti. 

    Mutta vasta loppupuolella koin puhemies Maon keinuilevan muutaman hetken foxtrotin tahdissa. Muuten musiikki kuvasi pikemminkin raskaan höyryveturin puuskutusta sen vetäessä tavarajunaa halki Jenkkilän avarien preerioitten. Ja teki sen kerrassaan vaikuttavasti.

    Myös Ludwig van Beethovenin 7. sinfonian tulkinta otti ja piti vallassaan koko ajan. Aistikkaiksi hiotuista yksityiskohdista rakentui luja kokonaisuus. Kuusiston intomielisessä käsittelyssä finaalin allegro-tempon lisämääre con brio vaihtui tempestosoksi, eloisa myrskyisäksi. Räiskyvän vauhdikkaassa menossa syntyi kuulemieni esitysten nopeusennätys – eikä se tuottanut orkesterille vähäisiäkään vaikeuksia. Bravo!
     
    Arto Sakari Korpinen
     
    Hakemisto 2011
    Hakemisto 2011
    Kaikki hakemistot
    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 14.4.2012
    Copyright © 2012 Arto Sakari Korpinen