Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 
Säveltäjän falskit (?) muistot

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
18.10.2012
 
Hannu Lintu, kapellimestari
Paavali Jumppanen, pianosolisti

  • Jukka Tiensuu: False Memories I-III
  • Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto nro 21 C-duuri KV 467
  • Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 6 h-molli "Pateettinen"
  • Ennen musiikillisen aterian suuria klassisia herkkuja tarjoiltiin tuhti annos tuoretta suomalaista sävelsalaattia. Käsiohjelmassa kylläkin luki vain englanniksi "False memories I-III – Morphoses for Orchestra (2008) – Review, Nostalgy, Trauma".

    Koska Jukka Tiensuu ei ole katsonut aiheelliseksi ilmaista aatoksiaan äidinkielellä, voin vain arvailla, ovatko hänen muistonsa (memories) valheellisia, perättömiä, virheellisiä, vääriä, aiheettomia, turhia, vilpillisiä, petollisia, pettäviä, uskottomia, jäljiteltyjä vaiko epäaitoja – luetellakseni sanakirjan tarjoamia vaihtoehtoja sanalle false.

    Muodonmuutosta tarkoittava metamorfoosi on tuttu sana musiikissa, mutta pelkkää morfoosia eivät tunne käytössäni olevat musiikin hakuteokset. Suunnilleen samaa tarkoittavilla sanoilla lienee säveltäjän mielestä jokin vivahde-ero. Mikä?

    Salaperäinen Nostalgia pysytteli enimmäkseen piano pianissimossa. Mutta Traumassa (sielullinen tai elimellinen vaurio) alkoivat viulujen myrskytuulet suihkia ja rumpujen ukkoset jyrähdellä. Soittimellinen hurvittelu soti nimeä vastaan, mutta niin kai oli tarkoituskin.

    Hulvattominta oli meno sokeriksi pohjalle säästetyssä kappaleessa Review (uusi tarkastelu, katsaus, arvostelu). Vetävästi svengaileva kappale uljaine vaskisointeineen on mestarillinen jazz-karikatyyri, jonka kuuntelisi mielellään uudelleen.

    Kappaleet siis soitettiin toisessa järjestyksessä kuin käsiohjelmaan oli merkitty, toki säveltäjän partituuriin kirjoittamalla luvalla. Reviewin sijoittaminen viimeiseksi olikin osuva ratkaisu.

    Hannu Lintu
    Hannu Lintu

    Hannu Lintu oli hionut Sinfonia Lahden oivaan valmiuteen. Selkein ja täsmällisin viittein hän piti huolen siitä, etteivät pasmat menneet hetkeksikään sekaisin.

    Paavali Jumppanen
    Paavali Jumppanen

    Paavali Jumppasen ihastuttavan aistikas ja luonteva tulkinta Mozartin C-duuri-pianokonsertosta KV 467 oli kaikin puolin korkeata kansainvälistä tasoa. Teknisestikin hän hallitsi tehtävänsä mestarin varmoin ottein ja sai niin sävelten juoksutukset kuin kuvioinnitkin kimmeltämään hurmaavasti.

    Taivaallisen hitaan osan Jumppanen soitti äärimmäisen sielukkaasti, kun taas finaali oli riemukkaan ja vikkelän musisoinnin juhlaa. Solistin ja orkesterin yhteispeli sujui esimerkillisesti.

    Harvinaista oli se, että Jumppanen soitti ääriosissa itse improvisoimansa laajat kadenssit, kuten solisteilla Mozartin aikoina oli tapana. Omaa sävelkieltään hän ei kuitenkaan pyrkinyt esittelemään, vaan pysytteli kiltisti wieniläisklassisessa tyylissä: ehkä hieman lähempänä Beethovenia kuin Mozartia.

    Kiihkeän aktiivisesti työskennellyt Hannu Lintu veti kaikki tehot sävähdyttävästi ilmoille Pjotr Tšaikovskin kuudennen eli Pateettisen sinfonian voimakohdista ja sai tulkinnan hehkumaan väkevänä draamana.

    Ei ihme, että esityksen päätyttyä hurmaantuneen yleisön suosio oli myrskyisää: jalkojen tömistely yltyi mahtavaksi jylinäksi.
     
     
    Arto Sakari Korpinen
     
    Hakemisto 2011
    Hakemisto 2011
    Kaikki hakemistot
    Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 22.9.2012
    Copyright © 2012 Arto Sakari Korpinen