|
|
|
Sinfonia
Lahti
Lahden Sibeliustalossa
25.4.2013
Okko Kamu,
kapellimestari
Henri Sigfridsson, pianosolisti
Franz Liszt: Hamlet, sinfoninen runo
Sergei Rahmaninov: Rapsodia Paganinin teemasta
Harri Ahmas: Sinfonia nro 1 (2001–02)
|
|
 ahmaninovin
Rapsodia Paganinin teemasta soi toisinaan kuin hyönteisten vitsaus
Amazonin laaksossa, toisinaan kuin tuomiopäivän miniatyyri ... ja
vaihteeksi kyynelehditään."
New York World-Telegram -lehden kriitikon pilkka vuodelta 1936 osui
lopulta omaan nilkkaan, sillä Paganini-rapsodiaa pidetään nyt yhtenä
säveltäjänsä mestarillisimmista luomuksista.
Kollegaa voi silti onnitella tarkkakorvaisuudesta. Rahmaninov oli
nimittäin ujuttanut Paganini-teeman muuntelujen sekaan keskiaikaisen
sävelmän Dies irae (Vihan päivä) – siksikö, että Paganinia, aikansa
huikeinta viulutaituria, kutsuttiin Paholaisen viuluniekaksi?
 infonia Lahden pianosolisti Henri Sigfridsson
ei todellakaan kaivannut rohkaisuryyppyä (ESS 25.4.) ottaessaan
Paganini-muunnelmista vahvan niskalenkin, vaikka Rahmaninov – itse yksi
aikansa loistavimpia pianisteja – latasi sen surutta täyteen suurta
taituruutta vaativia pianistisia hienouksia. Varmoin ja vaivattomin
ottein, ilman turhia eleitä soittaen, Sigfridsson osoitti hallitsevansa
teoksen suvereenisti.
Hämmästellen ihailin vauhdikkaitten oktaaviryöppyjen osumatarkkuutta
sekä sävelellisten helminauhojen kimmellystä, mutta myös hurmaannuin
levollisten muunnelmien henkevyyteen. Erityisesti kosketti muunnelmista
tunnetuin, nro 18. Sen lemmenlauluksi sanottu teema kuulostaa mitä
aidoimmalta Rahmaninovilta, vaikka säveltäjä kehitteli sen kääntämällä
Paganinin teeman – ylösalaisin!
Okko Kamun huolellisin viittein johtama musisointi sujui kiperimmissäkin käänteissä saumattomasti hyvässä yhteisymmärryksessä.
Ylimääräisenä
numerona Sigfridsson soitti Sibeliuksen Kuusen äärimmäisen
persoonallisesti, säveltäjän ohjeista viis veisaten. Tämän antoi
kuitenkin mielellään anteeksi, niin lumoavina, unenomaisen herkkinä
sävelet korvaa hyväilivät.
  usi
valovoimainen sinfonikko on syntynyt" kirjoitin, kun Sinfonia Lahti
kantaesitti Osmo Vänskän johtamana Harri Ahmaksen ensimmäisen sinfonian
itsenäisyyspäivän konsertissa 2003.
Eikä minulla ole aihetta pyörtää sanojani kuultuani sen nyt Okko Kamun
johtamana. Edelleen olen sitä mieltä, että Sinfonia Lahden
ykkösfagotistina toimivan Ahmaksen sävellys kestää vertailun
minkä tahansa ja missä tahansa viime vuosikymmeninä sävelletyn
sinfonian kanssa.
Musiikin hienoista harmonioista ja sointiväreistä nautiskellessani
hämmästelin erityisesti sen loogista etenemistä ja kykyä pitää
jännitteensä herpaantumattomana. Mestariteoksen merkki!
Konsertin aloitti Lisztin perin tylsä ja sovinnainen sinfoninen runo
Hamlet. Ottelussa Ahmaksen sinfoniaa vastaan se koki täystyrmäyksen!
|
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 27.4.2013
Copyright
© Arto Sakari Korpinen 2013
|
|
