Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 
Sibeliusta liput hulmuten

Sibelius-festivaalin konsertti

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
7.9.2013
 
Okko Kamu, kapellimestari

Jean Sibelius:
  • Karelia-alkusoitto
  • Häämarssi näytelmästä Lintujen kieli
  • Belsazarin pidot, konserttisarja
  • Lemminkäinen
  • Finlandia (ylimääräisenä)
Okko Kamu

Okko Kamulla ja Sinfonia Lahdella oli  jälleen vaativa tehtävä suoritettavaan: Sibelius-festivaalilla konsertti kolmena peräkkäisenä iltana ja kaikissa täysin eri ohjelma – sitä paitsi vielä tavallista kansainvälisemmän yleisön edessä.

Mutta kiitettävästi, liput hulmuten urakka hoidettiin. Sarjan viimeisessä konsertissa ei ollut aistittavissa häivääkään väsymyksestä, musisointi oli alusta loppuun saakka intomielistä ja säihkyvää sekä hienosti hallittua yksityiskohtia myöten. Ihailtavan herpaantumattomasti Kamu piti musiikillisen jännitteen korkeana.

Konsertin päänumeroksi valitun Lemminkäis-sarjan neljästä osasta – jotka teoksen alaotsikon mukaan ovat legendoja Kalevalasta – rakentuu upea sinfoninen kokonaisuus.  Sarjaa voikin perustellusti pitää jopa Sibeliuksen "yhdeksäntenä sinfoniana" seitsemän varsinaisen sinfonian ja Kullervo-sinfonian jälkeen. Tämän suuntaisia aatoksia oli säveltäjällä itselläänkin.

Tunnetuin sarjan osista on Sibeliuksen nerokkaimpiin luomuksiin kuuluva Tuonelan joutsen, jota usein soitetaan konserteissa itsenäisenä sinfonisena runona. Jälleen kerran sen salaperäiset tummat sävelet huokuivat syvää surumieltään koskettavasti, etenkin kun Jukka Hirvikangas soitti joutsenta kuvaavan englannintorvi-soolonsa niin kauniisti ja herkästi. Ihastuttavan aistikkaina piirtyivät myös Ilkka Pällin soittamat sellon puheenvuorot.

Myös sarjan päättävää Lemminkäisen kotiinpaluuta soitetaan erillisenä numerona, eikä suotta, sillä lennokkaan hyväntuulisesti etenevä ja mahtavien vaskisointien ryydittämä sävellys on yksi Sibeliuksen tehokkaimpia suosionmyrskyn nostattajia. Takuuvarmasti saivat sen voimalliset loppupaukut yleisön riemastumaan, tällä kertaa jopa ulvahdusten kera.

Erinomaiset kykynsä eläytyä myös täysin toisenlaisiin, itämaisiin tunnelmiin Sibelius osoittaa kuvaillessaan Hjalmar Procopén näytelmään Belsazarin pidot säveltämässään musiikissa tapahtumia Babylonian viimeisen kuninkaan hovissa. Nautittavan ilmeikkäästi sujuneesta tulkinnasta erottui erityisen hurmaavana Outi Viitaniemen tunteikas huilusoolo Nocturne-osassa.

Välipalana tarjoiltiin lyhyehkö ohjelmistoharvinaisuus, Adolf Paulin näytelmään Lintujen kieli sävelletty Häämarssi. Rohkenen väittää sitä Sibeliuksen eriskummallisimmaksi tuotokseksi. Toki marssin poljentoa ja melodian pikku pätkiä pilkahteli hetkittäin, mutta kokonaisuutena hajanaisen sekavaksi jäävä musiikki vaikutti muuten jonkinlaiselta velmuilulta. Tätä vaikutelmaa korosti Kamun hauskasti "kiemurrellut" johtaminen – nimenomaan vain tässä kappaleessa.

Konsertin aloitti Karelia-alkusoitto vetävästi ja päätti Finlandia sykähdyttävästi. Bravo!

 
Arto Sakari Korpinen

Okko Kamu ja Sinfonia Lahti


Hakemisto 2013
Hakemisto 2012
Kaikki hakemistot
Okko Kamu – kuva: Kaapo Kamu
Okko Kamu ja Sinfonia Lahti – kuva: Markus Henttonen

Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 10.9.2013
Copyright © Arto Sakari Korpinen 2013