|
|
|
Sibelius-festivaalin konsertti
Sinfonia
Lahti
Lahden Sibeliustalossa
7.9.2013
Okko Kamu,
kapellimestari
Jean Sibelius:
- Karelia-alkusoitto
- Häämarssi näytelmästä Lintujen kieli
- Belsazarin pidot, konserttisarja
- Lemminkäinen
- Finlandia (ylimääräisenä)
|
|
 kko Kamulla ja Sinfonia Lahdella oli jälleen vaativa tehtävä suoritettavaan: Sibelius-festivaalilla konsertti
kolmena peräkkäisenä iltana ja kaikissa täysin eri ohjelma – sitä
paitsi vielä tavallista kansainvälisemmän yleisön edessä.
Mutta kiitettävästi, liput hulmuten urakka hoidettiin. Sarjan
viimeisessä konsertissa ei ollut aistittavissa häivääkään väsymyksestä,
musisointi oli alusta loppuun saakka intomielistä ja säihkyvää sekä
hienosti hallittua yksityiskohtia myöten. Ihailtavan
herpaantumattomasti Kamu piti musiikillisen jännitteen korkeana.
 onsertin
päänumeroksi valitun Lemminkäis-sarjan neljästä osasta – jotka teoksen
alaotsikon mukaan ovat legendoja Kalevalasta – rakentuu upea sinfoninen
kokonaisuus. Sarjaa voikin perustellusti pitää jopa Sibeliuksen
"yhdeksäntenä sinfoniana" seitsemän varsinaisen sinfonian ja
Kullervo-sinfonian jälkeen. Tämän suuntaisia aatoksia oli säveltäjällä
itselläänkin.
Tunnetuin sarjan osista on Sibeliuksen nerokkaimpiin luomuksiin kuuluva
Tuonelan joutsen, jota usein soitetaan konserteissa itsenäisenä
sinfonisena runona. Jälleen kerran sen salaperäiset tummat sävelet
huokuivat syvää surumieltään koskettavasti, etenkin kun Jukka Hirvikangas soitti joutsenta kuvaavan englannintorvi-soolonsa niin kauniisti ja herkästi. Ihastuttavan aistikkaina piirtyivät myös Ilkka Pällin soittamat sellon puheenvuorot.
Myös sarjan päättävää Lemminkäisen kotiinpaluuta soitetaan erillisenä
numerona, eikä suotta, sillä lennokkaan hyväntuulisesti etenevä ja
mahtavien vaskisointien ryydittämä sävellys on yksi Sibeliuksen
tehokkaimpia suosionmyrskyn nostattajia. Takuuvarmasti saivat sen
voimalliset loppupaukut yleisön riemastumaan, tällä kertaa jopa
ulvahdusten kera.
 rinomaiset
kykynsä eläytyä myös täysin toisenlaisiin, itämaisiin tunnelmiin
Sibelius osoittaa kuvaillessaan Hjalmar Procopén näytelmään Belsazarin
pidot säveltämässään musiikissa tapahtumia Babylonian viimeisen
kuninkaan hovissa. Nautittavan ilmeikkäästi sujuneesta tulkinnasta
erottui erityisen hurmaavana Outi Viitaniemen tunteikas huilusoolo Nocturne-osassa.
Välipalana tarjoiltiin lyhyehkö ohjelmistoharvinaisuus, Adolf Paulin
näytelmään Lintujen kieli sävelletty Häämarssi. Rohkenen väittää sitä
Sibeliuksen eriskummallisimmaksi tuotokseksi. Toki marssin poljentoa ja
melodian pikku pätkiä pilkahteli hetkittäin, mutta kokonaisuutena
hajanaisen sekavaksi jäävä musiikki vaikutti muuten jonkinlaiselta
velmuilulta. Tätä vaikutelmaa korosti Kamun hauskasti "kiemurrellut"
johtaminen – nimenomaan vain tässä kappaleessa.
Konsertin aloitti Karelia-alkusoitto vetävästi ja päätti Finlandia sykähdyttävästi. Bravo!
|
Okko Kamu – kuva: Kaapo Kamu
Okko Kamu ja Sinfonia Lahti – kuva: Markus Henttonen
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 10.9.2013
Copyright
© Arto Sakari Korpinen 2013
|
|
