Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 
Karismaattinen pianosolisti

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
3.10.2013
 
Okko Kamu, kapellimestari
Vladimir Feltsman, pianosolisti
  • Robert Schumann: Manfred-alkusoitto
  • Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4 B-duuri
  • Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 1 d-molli
Okko Kamu

Ensi viikolla konserttikiertueelle Etelä-Amerikkaan lähtevä Sinfonia Lahti oli erinomaisessa soittovireessä. Kiertueen ohjelmistoon sisältyvät Schumannin ja Beethovenin sävellykset oli Okko Kamun johdolla hiottu oivaan valmiuteen ja tulkittiin nautittavan elävästi.

Mutta konsertin ehdottomaksi kohokohdaksi muodostui sittenkin Brahmsin ensimmäisen pianokonserton tulkinta, loistavana solistina amerikanvenäläinen Vladimir Feltsman. Tätä esitystä ei kuitenkaan tule kuulemaan yleisö Argentiinassa ja Brasiliassa, sillä kiertueen solisti on Lahdesta lähtöisin oleva viulisti Elina Vähälä.

Vladimir FeltsmanSävähdyttävä patarummun paukaus kuin kanuunan piipusta aloittaa epäsovinnaisesti nuoren Brahmsin konserton. Jatkossakin patarummut ryydittävät laajan orkesterijohdannon säveliä jylinällään Kamun valaessa niihin tempomerkinnän maestoso vaatimaa majesteettisuutta .

Kun solisti sitten kuin varkain sujahtaa mukaan soitantoon, ehtii kulua vain tovi, kun jo käy selvääkin selvemmäksi, että flyygelin ääressä istuu korkeimman mestaruustason taiteilija. Feltsmanin kädet lennättelevät musiikillisia ajatuksia ilmoille mitä luonnollisimmin ja selkeimmin muotoiltuina, olivat ne sitten äärimmäisen herkkää mietiskelyä tai jylisevää paatosta.


Usein toisteltu ajatus, että Brahmsin pianokonsertot ovat luonteeltaan pikemminkin orkesterille ja pianolle sävellettyjä sinfonioita, ei tällä kertaa edes juolahda mieleen, sillä pianisti hallitsee lavaa suvereenisti paitsi upealla tulkinnallaan ja vaivattomalla taituruudellaan myös karismaattisella olemuksellaan.

Kamu ja orkesteri puolestaan ansaitsevat kauniin kiitoksen solistin tulkinnallisten näkemysten alttiista noudattamisesta. Niinpä esimerkiksi solistin ja orkesterin välinen sointitasapaino säilyi alati ihastuttavan hyvänä.

Byronin sveitsiläisaiheiseen runoelmaan pohjautuvaa Manfred-alkusoittoa piti Schumann itse aiheellisesti yhtenä vahvimmista töistään. Sen vauhdikkaitten vaiheitten tarjoaman tilaisuuden esitellä säihkyvää taituruutta käyttivät etenkin viulistit täysin mitoin hyväkseen. Musiikin vastakohtaisista aineksista rakentui ehyt kokonaisuus.

Sävellystyönsä ohessa musiikkilehteä toimitellut Schumann kuvaili Beethovenin neljättä sinfoniaa siroksi kreikkalaiseksi neidoksi kahden pohjoisen jättiläisen välissä. Jättiläisillä hän tarkoitti kolmatta ja viidettä sinfoniaa eli Eroicaa ja Kohtaloa.

Toki neljäs sinfonia onkin rakenteeltaan sopusuhtainen kuin antiikin kreikkalaiset neidot konsanaan. Mutta luonteeltaan se on silti selvästi maskuliininen: sävelissä on runsaasti jättiläisen voimaa, joka vain on tuotava esille. Ja tämän Kamu ja Lahden sinfonikot ansiokkaasti tekivät.

 
Arto Sakari Korpinen

Okko Kamu ja Sinfonia Lahti


Hakemisto 2013
Hakemisto 2012
Kaikki hakemistot

Okko Kamu – kuva: Kaapo Kamu
Vladimir Feltsman – kuva hänen internetsivultaan
Okko Kamu ja Sinfonia Lahti – kuva: Markus Henttonen
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 5.10.2013
Copyright © Arto Sakari Korpinen 2013