|
|
|
Sinfonia
Lahti
Lahden Sibeliustalossa
3.10.2013
Okko Kamu,
kapellimestari
Vladimir Feltsman, pianosolisti
- Robert Schumann: Manfred-alkusoitto
- Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4 B-duuri
- Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 1 d-molli
|
|
 nsi
viikolla konserttikiertueelle Etelä-Amerikkaan lähtevä Sinfonia Lahti
oli erinomaisessa soittovireessä. Kiertueen ohjelmistoon sisältyvät
Schumannin ja Beethovenin sävellykset oli Okko Kamun johdolla hiottu oivaan valmiuteen ja tulkittiin nautittavan elävästi.
Mutta
konsertin ehdottomaksi kohokohdaksi muodostui sittenkin Brahmsin
ensimmäisen pianokonserton tulkinta, loistavana solistina
amerikanvenäläinen Vladimir Feltsman. Tätä esitystä ei
kuitenkaan tule kuulemaan yleisö Argentiinassa ja Brasiliassa, sillä
kiertueen solisti on Lahdesta lähtöisin oleva viulisti Elina Vähälä.
 Sävähdyttävä
patarummun paukaus kuin kanuunan piipusta aloittaa epäsovinnaisesti
nuoren Brahmsin konserton. Jatkossakin patarummut ryydittävät laajan
orkesterijohdannon säveliä jylinällään Kamun valaessa niihin
tempomerkinnän maestoso vaatimaa majesteettisuutta .
Kun solisti sitten kuin varkain sujahtaa mukaan soitantoon, ehtii kulua
vain tovi, kun jo käy selvääkin selvemmäksi, että flyygelin ääressä
istuu korkeimman mestaruustason taiteilija. Feltsmanin kädet
lennättelevät musiikillisia ajatuksia ilmoille mitä luonnollisimmin ja
selkeimmin muotoiltuina, olivat ne sitten äärimmäisen herkkää
mietiskelyä tai jylisevää paatosta.
 sein
toisteltu ajatus, että Brahmsin pianokonsertot ovat luonteeltaan
pikemminkin orkesterille ja pianolle sävellettyjä sinfonioita, ei tällä
kertaa edes juolahda mieleen, sillä pianisti hallitsee lavaa
suvereenisti paitsi upealla tulkinnallaan ja vaivattomalla
taituruudellaan myös karismaattisella olemuksellaan.
Kamu ja orkesteri puolestaan ansaitsevat kauniin kiitoksen solistin
tulkinnallisten näkemysten alttiista noudattamisesta. Niinpä
esimerkiksi solistin ja orkesterin välinen sointitasapaino säilyi alati
ihastuttavan hyvänä.
 yronin
sveitsiläisaiheiseen runoelmaan pohjautuvaa Manfred-alkusoittoa piti
Schumann itse aiheellisesti yhtenä vahvimmista töistään. Sen
vauhdikkaitten vaiheitten tarjoaman tilaisuuden esitellä säihkyvää
taituruutta käyttivät etenkin viulistit täysin mitoin hyväkseen.
Musiikin vastakohtaisista aineksista rakentui ehyt kokonaisuus.
Sävellystyönsä ohessa musiikkilehteä toimitellut Schumann kuvaili
Beethovenin neljättä sinfoniaa siroksi kreikkalaiseksi neidoksi kahden
pohjoisen jättiläisen välissä. Jättiläisillä hän tarkoitti kolmatta ja
viidettä sinfoniaa eli Eroicaa ja Kohtaloa.
Toki neljäs sinfonia onkin rakenteeltaan sopusuhtainen kuin antiikin
kreikkalaiset neidot konsanaan. Mutta luonteeltaan se on silti selvästi
maskuliininen: sävelissä on runsaasti jättiläisen voimaa, joka vain on
tuotava esille. Ja tämän Kamu ja Lahden sinfonikot ansiokkaasti tekivät.
Okko Kamu – kuva: Kaapo Kamu
Vladimir Feltsman – kuva hänen internetsivultaan
Okko Kamu ja Sinfonia Lahti – kuva: Markus Henttonen
|
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 5.10.2013
Copyright
© Arto Sakari Korpinen 2013
|
|
