Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 
Veni, vidi, vici

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
7.11.2013
 
Okko Kamu, kapellimestari
Andrei Korobeinikov, pianosolisti
  • Krzysztof Penderecki: Serenadi jousille
  • Anton Rubinstein: Pianokonsertto nro 4 d-molli
  • Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 9 Es-duuri
Veni, vidi, vici! Venäläinen pianisti Andrei Korobeinikov, joka edellisellä Lahden-vierailullaan 2010 saavutti suurmenestyksen, tuli, näki ja voitti jälleen. Anton Rubinsteinin neljännen pianokonserton loistavana tulkkina hän täytti korkealle virittyneet odotukset.


Andrei Korobeinikov

Vaikka Rubinstein onkin säveltäjänä jäänyt kuuluisimman oppilaansa Pjotr Tšaikovskin varjoon, on ainakin hänen neloskonserttonsa säilyttänyt elinvoimansa. Epäilemättä se on ollut tärkeä esikuva niin Tšaikovskin kuin Rahmaninovinkin konsertoille.

Yhtenä 1800-luvun mestarillisimmista pianisteista Rubinstein osasi käyttää pianon keinovarat hyväkseen ja latasi konserttoon kosolti suurta taituruutta vaativia jaksoja. Nämä eivät kuitenkaan tuottaneet Korobeinikoville vähäisiäkään ongelmia. Ehkä vielä mieluisampaa oli kuitenkin se suurenmoinen herkkyys ja syvällisyys, jota hän osoitti sävellyksen tunnelmallisissa vaiheissa. Pianissimoissa ihastutti hänen kosketuksensa sävyjen rikkaus.

"Suuren isänmaallisen sodan" päätyttyä generalissimus Josif  Stalin odotti Dmitri Šostakovitšilta triumfaalista voitonsinfoniaa, mutta joutui karvaasti pettymään, sillä 1945 sävelletty Šostakovitšin yhdeksäs sinfonia on muutamista tummasävyisistä jaksoistaan huolimatta yleisilmeeltään kepeätä ja lystikästä sävelellistä hurvittelua.

Oikeastaan sinfonian nimeksi sopisi paremmin konsertto orkesterille – kaksi vuotta aikaisemmin syntynyttä Béla Bartókin sävellystä mukaillen. Niin runsaasti se tarjoaa puhaltajille vaativia solistisia tehtäviä ja pistää jousisoittajien yhteissoitollisen taituruuden koetteelle. Mainiosti Okko Kamun johtamat Lahden sinfonikot haasteeseen vastasivat.

Okko Kamu
Okko Kamu

Erityisen hienosti suoriutui tehtävästään Essi Vainio, jonka fagotti hurmasi hivelevän kauniilla soinnillaan ja henkevän aistikkaasti muotoiluilla säkeillään. Suotta ei Kamu antanut konsertin lopussa saamansa kukkaset hänelle. Mainittakoon myös pikkolo, klarinetti sekä kolmen pasuunan ja tuuban uljas kvartetti herkullisesta musisoinnistaan.

K
onsertin aluksi kuultiin 80-vuotiaan puolalaissäveltäjän Krzysztof Pendereckin serenadi jousille. Sävellys on siitä erikoinen, että se on yhä keskeneräinen! Nyt kuullut kaksi ensimmäistä osaa esitettiin jo 1990-luvulla, mutta lopullisen neliosaisen teoksen kantaesitys toteutunee vasta ensi vuonna.

Niinä harvoina kertoina, kun olen Pendereckin musiikkia kuullut, en ole siihen ihastunut. Mutta tällä tällä kertaa heräsi jopa halu kuulla sävellys uudelleen, niin mielenkiintoisia ja korvalle mieluisia olivat sekä passacaglian polyfoniset sävelkudelmat että larghetton omaperäiset harmoniat.

 
Arto Sakari Korpinen

Hakemisto 2013
Hakemisto 2012
Kaikki hakemistot
   
Okko Kamu – kuva: Kaapo Kamu
Andrei Korobeinikov – kuva Irène Zandel / Konzertdirektion Hampl

Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 9.11.2013
Copyright © Arto Sakari Korpinen 2013