Pro Musica Classica
logo PRO MUSICA CLASSICA
Arto Sakari Korpisen musiikkisivut
Arto Sakari Korpinen's music pages

Pääsivu
Hakemistot
Valikoima
Nuo kriitikot!
Linkkisivu
Palaute

 
Main page
Indexes
Selection
Those critics!
Links page
In english
Feedback

 
Moninkertainen hupi
Curriculum vitae
 
Häikäisevässä vireessä

Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
21.11.2013
 
Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari
Isabelle van Keulen, viulusolisti
  • Robert Schumann: Alkusoitto, scherzo ja finaali
  • Robert Schumann: Viulukonsertto d-molli
  • Carl Nielsen: Sinfonia nro 4, Sammumaton
Jukka-Pekka Saraste – Lahden oma poika, joskin Heinolassa syntynyt – ja hänen johtamansa Sinfonia Lahti olivat loistavassa, etten sanoisi häikäisevässä vireessä. Niinpä muusikoita juhlittiin konsertin lopussa voimallisesti ja pitkään. Bravo-huutoja kajauteltiin ja lattioita tömisteltiin.



Jukka-Pekka Saraste

Tätä voi sanoa poikkeuksellisen hienoksi saavutukseksi, sillä ohjelma ei suinkaan ollut kuulijoille tutuimmasta ja rakkaimmasta ja orkesterille helpoimmasta päästä. Robert Schumannin Alkusoitto, scherzo ja finaali sekä viulukonsertto ovat ohjelmiston harvinaisuuksia. Eikä liioin Carl Nielsenin neljättä sinfoniaa – lisänimeltään Sammumaton – ole esitetty meillä Suomessa järin usein, vaikka se kuuluukin tanskalaisen musiikin kruununjalokiviin. 

Että illasta oli tulossa menestys, kuuli jo Schumannin alkusoiton ensi tahdeista lähtien. Oudon sävellyksen viehkeät säkeet piirtyivät oitis vaivatta kuulijan tajuntaan, sillä kapellimestariuransa mestaruusvuosiin ehtinyt Saraste muotoili niitä mitä luontevimmin ja vivahteikkaimmin. Tyylikkäät ja selkeät viitteet, jotka toivat erinomaisesti ilmi hänen tulkinnalliset näkemyksensä, olivat visuaalisestikin mieluisaa seurattavaa paitsi meille kuulijoille uskoakseni myös muusikoille.

Epäilemättä Schumann kuuluu Sarasteen mielisäveltäjiin, onhan hän johtanut tämän sinfonioita usein Lahdessakin. Ehkä tästä johtui sekin, että solistinumeroksi oli valikoitunut Schumannin pitkään piiloitellut ja mielipiteitä yhä jakava viulukonsertto.

Jo ensi osassa ihastuttivat nimenomaan herkän lyyriset tuokiot, mutta erityisen lumoava oli kuitenkin taivaallisen kaunis ja tunnelmallinen hidas osa. Ongelmallisimmaksi koin kolmannen osan, joka vaikutti jokseenkin jäyhältä ja tasapaksulta verrattuna ykkösketjun Beethoven-Mendelssohn-Brahms-Sibelius konserttojen lennokkaisiin finaaleihin.


Isabelle van Keulen

Esitys sinänsä ei jättänyt sijaa toiveille saati moitteille. Maineikas hollantilainen solisti Isabelle van Keulen hurmasi sekä säihkyvällä taituruudellaan että hienostuneella ja syvällisellä musikaalisuudellaan. Sitä paitsi hänen viulunsa soi hivelevän sävykkäästi.

Illan kruunasi Nielsenin sinfonia, joka tempasi välittömästi mukaansa. Eikä upean ja elävän tulkinnan jännite todellakaan sammunut kuin vasta finaalin uljaan ja voimallisen loppuhuipennuksen jälkeen.

Sitä ennen oli saatu nauttia lukemattomista hienosti toteutetuista yksityiskohdista. Erityisesti jäi mieleen viulujen huikean taiturillinen suihke finaalin alussa. Puhaltajilta kuultiin kosolti herkullisia sooloja, eikä sovi unohtaa kahta patarumpupatteristoakaan, jotka kilvoittelivat mahtavalla paukkeellaan.


 
Arto Sakari Korpinen

Hakemisto 2013
Hakemisto 2012
Kaikki hakemistot
   
Jukka-Pekka Saraste – kuva (Thomas Kost/WDR) hänen kotisivuiltaan
Isabelle van Keulen – kuva hänen kotisivuiltaan

Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 23.11.2013
Copyright © Arto Sakari Korpinen 2013