|
|
|
Sinfonia
Lahti
Lahden Sibeliustalossa
27.3.2014
Carlos Kalmar,
kapellimestari
Arto Noras, sellosolisti
Béla Bartók: Unkarilaisia kuvia
Witold Lutosławski: Sellokonsertto (1970)
Johannes Brahms: Sinfonia nro 1 c-molli
|
|
Carlos Kalmar
 han vähällä ei uskoisi, että sinfoniakonsertin ohjelmassa voi tulla vastaan sävellys nimeltään Pienessä hiprakassa. Eivätkä järin sinfonisilta vaikuta Sikopaimenen tanssi tai Karhutanssikaan.
Nyt nämä erikoisuudet kuitenkin koettiin, kun Sinfonia Lahti aloitti konserttinsa Béla Bartókin orkesterisarjalla Unkarilaisia kuvia, jonka osia nuo kappaleet ovat.
Omalla tavallaan erikoisuus on myös viisiosaisen sarjan aloittava Ilta maaseudulla,
sillä mitä todennäköisimmin se on Bartókin tunnetuin ja soitetuin
kappale niin meillä Suomessa kuin muuallakin. Kaikki viisi ovat
nimittäin alunperin lyhyitä ja helpohkoja pianosävellyksiä, jotka
kuuluvat musiikkioppilaitoksissa nuorten pianistien perusohjelmistoon.
Ja Ilta maaseudulla on niistä omakohtaisen kokemukseni perusteella
suosituin.
 apellimestari Carlos Kalmar ja
orkesteri ansaitsevat erityisen kiitoksen siitä, että näiden
miniatyyrien tulkintaan maltettiin paneutua aidosti eläytyen. Niinpä
niitten lystikkäästä huumorista ja herkästä tunnelmoinnista saattoi
nauttia täysin siemauksin.
Kalmarin vieraillessa ensimmäistä kertaa Sinfonia Lahden johtajana 2005
hän osoittautui oitis valioluokan kapellimestariksi, joka selkein ja
tarkoituksenmukaisin viittein huolehti esimerkillisesti yksityiskohtien
ilmeittämisestä ja piti samalla kokonaisuuden mainiosti hallinnassaan.
Tämä näkemys kaipaa vain sen päivityksen, että Kalmarin määrätietoiset
viitteet säteilivät entistäkin enemmän sytyttävää auktoriteettia. Tämä
vahvisti ratkaisevasti illan suurteosten vaikuttavuutta.
 itold Lutosławskin
sellokonsertto on hyvin omalaatuinen sävellys. Poikkeuksellisesti sen
aloittaa sellon laaja, pitkälti samaa säveltä jankuttava soolokadenssi,
mutta sävellyksen diktaattoreiksi julistautuvat vaskipuhaltimet
hurjine, lähes kakofonisine riitasointuineen. Tiukasti sello silti
pitää puolensa – ainakin kun soittajana on Arto Noraksen kaltainen taiturillisesti ja puhuttelevasti musisoiva mestari. Ja lopulta sello saa kuin saakin myös viimeisen sanan.
Arto Noras
Räväkkä moderni sävellys upposi kuulijoihin aivan yllättäen kuin häkä,
ja Arto Norasta juhlittiin voimallisesti pitkään. Lahtelaista
musiikkiyleisöä ei todellakaan voi moittia vanhoillisuudesta.
onsertin kruunasi Johannes Brahmsin
mestarillisen ja rakastettavan ensimmäisen sinfonian ilmaisuvoimainen tulkinta.
Erityisesti nautin monumentaalisista ääriosista, jotka Kalmar sähköisti
julistavaan, vavahduttavaan suuruuteen.
Carlos Kalmarin kuva: Michael Jones
Arto Noraksen kuva: Esko Keski-Oja
|
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 29.3.2014
Copyright
© Arto Sakari Korpinen 2014
|
|
